Järvi jäätyi yöllä.

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Lopetan tälle palstalle kirjoittamisen.

Järvi myös sulaa, ja juhannuksena voi taas uida.

Pyynnöistä huolimatta muutama sananen menneen maailman miehistä.

Monien kaltaistensa kanssa Viktor Grishinilläkin oli teknillinen koulutus. Siis puoluekorkeakoulun lisäksi. Serpuhovissa 1914 syntynyt Grishin liittyi NKP:een nuorena miehenä 1939. Ja jo kahden vuoden kuluttua hän oli puolueen palveluksessa, Serpuhovin kaupunkikomiteassa.

Moskovan aluekomiteaan Grishin pääsi 1952 ja samana vuonna Keskuskomiteaan. Ennen varhaista Politbyron ehdokasjäsenyyttä (1961) hän toimi mielenkiintoisessa Neuvostoliiton ammattiyhdistysliikkeessä sen ylimpänä virkailijana.

Ja lopulta vuonna 1967 Grishin valittiin hyvin vaikutusvaltaiseksi Moskovan puoluejohtajaksi.

Kun katsoo mitä tahansa 1970-luvun NKP:n nimilistaa, valintaa, päätöstä, linjanvetoa, politiikkaa, kaikkialla näkyy Grishinin kädenjälki. Kun Breznev viimeisinä vuosinaan oli vaivoin hengittävä, kansansa häpeämä muumio, Grishinin vaikutusvalta oli huipussaan. Neuvostoliitossa ei juuri tehty päätöksiä hänen tietämättään.

1960-luvulta alkaen neuvostotalous kasvoi erittäin voimakkaasti. Moskova muuttui nykyaikaisemmaksi, tehokkaaksi kaupungiksi. Grishin oli vanhakantainen kommunisti, mutta ymmärsi kaupunkikehityksen oleellisuuden yhteiskunnallisena uudistajana.

Nousu - ja samalla Moskovan poikkeuksellinen avautuminen - päättyi Moskovan kesäolympialaisten jälkeen 1980.

Muistamme hyvin Romanovin hallitseman Leningradin samat talousongelmat. Itse asiassa koko neuvostotalous alkoi 1970-luvun lopussa horjua ja horjuminenhan jatkui kaatumiseen asti.

1985 Moskovan kaupunkijärjestön vuosikokouksessa Grishin sai, aikaan jo sopivaa, voimakasta kritiikkiä "mallikaupungin" talouden kurjistumisesta. Ja tämän arvostelun seurauksena hän joutui jättämään paikkansa.

Grishinin tilalle valittiin sankari Sverdlovskista, Boris Jeltsin.

Ja sama kyky pani myös lopullisen pisteen Grishinin uralle puolueessa; Jeltsin valittiin Grishinin tilalle Keskuskomiteaan seuraavassa Keskuskomitean täysistunnossa helmikuussa 1985.

Kepun puoluevaltuusto risteili laivalla viime viikonvaihteessa.

Omituisuuteni takia luin puheita, joita johtajat siellä pitivät.
Koska kaikki olivat laivalla kuitenkin juovuksissa, puheisiin voi suhtautua varauksellisesti.

Mutta silti. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoi laivalla - kommentoidessaan Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkautusta - sanatarkasti näin: "... valtio ei voi osallistua itse yhtiön päätöksentekoon. Valtiovalta sen sijaan voi parantaa yhtiöiden toimintaedellytyksiä."

Tuo on tietysti puhdasta valehtelua. Mutta Pekkarinenhan onkin kepulainen.

Osakeyhtiölaki:
"Ylimääräinen yhtiökokous on pidettävä, jos tilintarkastaja, osakkeenomistajat, joilla on yhteensä kymmenesosa tai yhtiöjärjestyksessä määrätty pienempi osa kaikista osakkeista, vaativat sitä kirjallisesti tietyn asian käsittelemistä varten."

Suomen valtiolla on 25 % Stora Enson äänivallasta. Valtio voi siis kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen milloin haluaa ja vaikkapa vaihtaa hallituksen jäsenet.

Sillä tavalla voi osallistua päätöksetekoon, Pekkarinen.

Islantilainen Novator aikoo kutsua Elisan ylimääräiseen yhtiökokoukseen 11 % äänivallalla. Eikä näe siinä ongelmia.

Ja kuka se sitten valtaa pitää yhtiössä, jos ei omistaja.

Lupasin tähän muutaman sanan Grigori Romanovista, Novgorodin suuresta pojasta. Hän oli keskeinen vallankäyttäjä Neuvostoliitossa. Hänenkin kohtalokseen tuli jäädä glastnostin ja perestroikan jalkoihin. Romanov hävisi NKP:n johdosta käytännössä heti, kun Mihail Gorbatsov valittin Konstantin Tsernenkon seuraajaksi alkuvuodesta 1985.

Novgorodissa 1923 syntyneen Romanovin ensimmäinen "suuri paikka" oli Leningradin korkeimman puoluevirkailijan tehtävä eli aluekomitean ensimmäisen sihteerin tehtävä 1970.

EU:ssahan puhutaan alueiden komiteasta, joka selvennykseksi mainittakoon.

Keskuskomitean jäsen Romanov oli jo vuonna 1966 ja vuodesta 1976 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Häneen alettiin lännessäkin kiinnittää huomiota, olihan hän poikkeuksellisen nuori kollegoihinsa verratuna.

Vielä 1980-luvun alussa Romanovia onniteltiin erinomaisesta työstä Leningradissa. Hän onnistui muun muassa teollisen tuotannon kehittämisessä tässä tärkeässä kaupungissa. Kaupungin sotatarviketeollisuudesta tuli Romanovin aikaan erityisen merkittävää.

Romanovia pidettiinkin vahvana ehdokkaana Neuvostoliton puolustusministeriksi Dmitri Ustinovin kuoltua 1984. Sitä hänestä ei tullut, ja koko hänen uraansa varjostanut alkoholismi ryöpsähti hallitsematomaksi.
Puolustusministerin virkaan valittiin muuten Sergei Sokolov. Hänen kuningastiensä katkesi pari vuotta myöhemmin vapauttamiseen tehtävistään Keskuskomitean kokouksessa 1987.

Gorbatsovin pääsihteeriyden alkuaikoina pantiin toimeen laaja kampanja, jossa arvioitiin Leningradin alueen korruptiota sekä hallinnon ongelmia.

Gorbatsov pani myös alkuun voimakkaan alkoholin vastaisen kampanjan. Koska Romanovin alkoholiongelma oli yleinen puheenaihe koko Neuvostoliitossa, hänen asemansa kävi kestämättömäksi.

Nämä kaksi kampanjaa johtivat lopulta Romanovin eronpyyntöön. Heinäkussa 1985 hänet siirrettiin aluksi eläkkeelle. Lopulliseksi iskuksi häneltä riistettiin kaikki luottamustehtävät.

Vain puolueen jäsenyys jäi.

Väli-Suomen sanomalehtien tänään julkaiseman gallupin mukaan kansa antaa Suomen ulkopolitiikan hoidosta Sauli Niinistölle paremman arvosanan kuin Tarja Haloselle.

Kuinkahan hyvän arvosanan Niinistö kansalta saisi, jos hän hoitaisi ulkopolitiikkaa.

Voi kysyä, miksi tämmöisiä asioita pitää kansalta kysyä.

Asiantuntijat ovat sentään toista maata. Eilen Ylen Teksti-tv:ssa Maanpuolustuskorkeakoulun strategianlaitoksen johtaja eversti Juha Pyykkö ei ollut huolissaan Venäjän sotilaallisesta aktivoitumisesta, vaikka: "Venäjällä hankitaan uusia aseita ja modernisoidaan jo käytössä olevia. Tämä näkyy Stalingradin ja Pietarin alueilla".

Harmaitten pilvien laiskan raahustamisen katkaisee vain pilvien väliin joskus tunkeutuva hailean oranssi kapea viipale. Eikä sekään lohduta, vaan muistuttaa menneistä ilon ajoista.

On oikea päivä muistaa jo menneitä.

Tästä voikin tulla pitkä tarina.

Vladimir Krutskov kuoli viime sunnuntaina Moskovassa. Hän oli kuollessaan historian marginaalissa, vaikka eläessään hän kuului maailman mahtaviin.

Jotkut saattavat muistaa hänet suurista neuvostomallisista silmälaseistaan, mutta vielä joku muistaa hänen olleen KGB:n viimeinen johtaja ja kenraali.

Krutskov teki pitkän uran neuvostohierarkiassa ja oli Juri Andropovin liittolainen, ja lopulta muutamien mutkien jälkeen Andropovin seuraaja tiedustelupalvelun johtajana 1988.

Kovin kauan Krutskov ei ehtinyt KGB:tä kuitenkaan johtaa, sillä hänet vangittiin kolme vuotta myöhemmin osallisena Gennadi Janajevin johtamassa juopuneiden vallankaappaushankkeessa.

Muitakin on mennyt. Kun neuvostovalta alkoi vetää viimeisiään Gorbatsovin noustua valtaan - ei kuitenkaan hänen vuokseen, vaan hänestä riippumatta - jäi syrjään iso joukko isoja ihmisiä.

Panen tähän muutaman malliksi: Tihonov, Baibakov, Ponomarjov, Kapitonov ja Kuznetsov.

Pienikokoinen Tihonov tuli Neuvostoliiton pääministeriksi Aleksei Kosyginin jälkeen 1980 ja toimi pääministerinä melkein viden vuoden ajan.
Hän oli päässyt Hrustsevin kauden talousuudistusten toteuttajaksi Ukrainaan ja hänestä tuli jo vuonna 1966 Keskuskomitean täysjäsen. Politbyroon täysjäseneksi hänet valittiin 1979.

Tihonov muistetaan hyvin siksi, että Breznevin terveys heikentyi. Siksi hänelle kertyi valtaa, joka ei ollut asemasidonnainen. Vaikka kyllähän politbyroon jäsenen valta Neuvostolitossa oli lähes rajaton.

Tihonov oli tyyppiesimerkki neuvostoajan johtajasta; epäluuloinen ja varovainen. Välttämättömät talousuudistukset pysähtyivät viimeistään hänen pöydälleen.

Tihonov edisti Suomen ja Neuvostoliiton kauppaa merkittävästi. Sen vuoksi hän oli yksi tunnetuimmista neuvostopoliitikoista Suomessa.

Gorbatsov syrjäytti Tihonovin ja valitsi tilalle Nikolai Ryzkovin. Ryzkovin poliittisen - silloin vielä - tulevaisuuden ehkä muistamme. Mutta sanonpahan, että hän sai melkein 14 miljoona ääntä presidentinvaalissa 1991. Boris Jeltsin sai 45 miljonaa.

Baibakoviin palaan myöhemmin. Ja tietysti Grigori Romanoviin, Neuvostoliiton Ahti Karjalaiseen.

YLE:n vaalikoneessa, Jyrki Katainen:
"Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille
maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän
olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtion-
osuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille
sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuk-
sesta, joka ylittää yleisen korotustason."

Eilen 19.11. Yleisradiossa, Jyrki Katainen:
"Valtio ei maksa kunnille palkankorotuksen sitä osaa
joka ylittää yleisen korotustason."

Potilasturvalaki on vasta Eduskunnan valiokuntien käsittelyssä. Se ei mitenkään ehtinyt estämään Alkon myyjien lakkoa.

Tämä on epäkohta.

Vaikka on liikkunut huhuja, ettei viina estäisikään tauteja, on juovuksissa ainakin paljon mukavampi sairastaa.

Mitä tämän tuusulaispojan särkyneessä mielessä oikein tapahtui.

Törmäsin jossain joensuulaisen hypnoterapeutti Juha Siiran artikkeliin. Hän kertoo kuinka paljon kuvittelua tarvitsemme, että kuvitelmastamme tulee totta meille itsellemme. Siira perustaa ajatuksensa jonkun saksalaisen neurologin - jonka nimeä en nyt muista - kommenttiin.

Jos ajattelemme jotakin "uutta" asiaa ensimmäisen kerran, aivoissamme aktivoituu noin 1500 neuronia. Jos ajattelemme tuota uutta asiaa aktiivisesti kolmen viikon ajan, aivoissamme aktivoituu yli 20000 neuronia koskien nimenomaan tuota uutta asiaa. Eikä asia ole enää meille uusi, vaan osa jokapäiväistä elämää.

Siira käyttää tätä mallia työssään positiivisten muutosten, esimerkiksi itseluottamuksen vahvistumisen saavuttamiseksi.

Sama logiikka tietysti toimii, jos ihminen ajautuu ajattelussaan kierteeseen, johon tämä Jokelan nuori joutui.

Ja nyt tulevat kysymykset.

McLarenin formula-autolla kilpaa ajanut espanjalainen Fernando Alonso on nyt ilman tallipaikkaa.

Mutta jos hankkii lohkolämmittimen ja pistokepaikan, pärjää kyllä kylmemmilläkin keleillä.

SanomaWSOY:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo sanoo tänään Helsingin Sanomissa että olisi "hyvä pohtia myös sitä tarvitaanko länsimaisessa demokratiassa ylipäänsä suurta vallanpitäjien kontrolloimaa mediaa."

Sopii nyt sitten kysyä, kuka on suuri vallanpitäjä, joka kontrolloi mediaa. Rauramo? Erkko? SanomaWSOY?

Viikko ilman nettiä on itseään ihmeellisempää. Suosittelen lämpimästi.

Kun ei pääse selailemaan nettiä, voi vaikkapa lukea painettua sanaa. Palaan sanoihin myöhemmin.

Mutta nyt ajankohtaisempaan asiaan. Tehyläiset eivät tyytyneet lakkoon, vaan irtisanoutuivat joukolla saadakseen Kokoomuksen heille lupaaman palkankorotuksen.

Kuten aiemmin todettiin, työtaistelu oli suunniteltu Pohjoisella Rautatienkadulla, Kokoomuksen puoluetoimistossa. Tarkoituksenahan on yksinkertaisesti romuttaa julkinen terveydenhoito.

Suunta on selvä ja suora on tie. Ja keinot kovat. Sairaanhoitopiirit arvioivat tänään, että mikäli irtisanoutumiset toteutuvat, ensimmäiset uhrit kuolevat siitä tuntien kuluttua.

Laki tuntee varmasti erilaisia nimityksiä tämmöiselle toiminnalle. Yksi on tietysti murhaaminen.

Kokoomuksen äänestäjät ovat toki yksityisen terveydenhuollon huomassa.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus on ihan oikeassa. Pois sukupuolisyrjintä kielestä!

Talo ilman aitan polulla astelevaa isäntää on kuin pilvinen päivä.

Tuli on hyvä henkilö, mutta huono henkilö.

Kokoomus pauhasi ennen vaaleja Ottawan sopimusta vastaan. Sopimuksessahan yritetään saada valtiot luopumaan maamiinojen käytöstä.

Nyt hallituksessa Kokoomus on ollut oudon hiljaa tästä sopimuksesta. Ja syykin on selvinnyt: ulkoministeri Ilkka Kanervan kiireet.

Ike kun ei ole ehtinyt käydä vielä koepolkaisemassa miinoja.

Ylen uutistoimitus - Natokiihkossaan Helsingin Sanomien identtinen kaksonen - sai mehukkaan uutisen väittämällä venäläisdiplomaatti Vladimir Kozinin järjestävän Venäjän ja Suomen yhteisiä sotaharjoituksia. Semmoinen juttu olisikin skuuppi, jos siitä välittyvä kuva olisi totta.

Mutta kun ei ole.

Kozinhan viittasi samassa - sinänsä hieman omalaatuisessa - haastattelussaan Venäjän kumppanuussopimuksiin mm. Yhdysvaltain ja Ranskan kanssa. Kun Yle leikkasi tämän osion pois, se pääsi pelottelemaan suomalaisia Venäjän karhulla.

Ja kannustamaan meitä liittymään kiireenvilkkaa Natoon.

Nyt hoitajien kannattaa olla tarkkoina. Väestötieteilijä Marika Jalovaaran tuoreen väitöskirjan mukaan naisten palkankorotus nimittäin lisää avioeroriskiä. Näin erityisesti silloin, jos miehen tulotaso on selvästi alhaisempi.

Vastustakaa siis huonosti palkatut miehet hoitajien palkankorotuksia. Tai toisaalta...

13.10. King Baudoin stadiumilla (entinen surullisen muiston Heysel-stadion) kohtaavat Belgia ja Suomi ensi kesän jalkapallon em-kisojen karsintaottelussa.

Vaikka olen yltiöoptimisti - tai juuri siksi - katselen vielä kertaalleen Valtteri Varpelan esiin kaivamaa videonpätkää.

Pessimistien ei kannata vaivautua: http://www.youtube.com/watch?v=LpBL6_JyKSI

Ja nyt sitten tulee tieto yksityisten lääkärikeskusten päässeen sopimukseen hoitajien palkoista 11,5 % tasolla.

Nythän tämä paljastuu Kokoomuksen kovanaamojen Kataisen ja Laitinen-Pesolan ennen vaaleja suunnittelemaksi manööveriksi. Aluksi luvataan kuu taivaalta ja sitten: hepskukkuu vaan.

Sairaanhoitajien irtisanoutumisten myötä julkinen terveydenhuolto rapautetaan ja siirretään hoidon järjestäminen yksityispuolen järjestettäväksi.

Miksi minä en heti tätä tajunnut.

Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola paljasti tänään lopulta, mistä hänen pusaamassa lakossaan on kyse.

Laitinen-Pesola valittaa, että kolmisen viikkoa sitten sovitusta tasa-arvoerästä pääsee nauttimaan myös kuntien lastentarhaopettaja, kirjastovirkailija ja sosiaalityöntekijä. Eikä siis vain sairaanhoitaja.

Tämä on suorastaan kuvottavaa. Näillä naisvaltaisilla aloillahan ansaitaan sairaanhoitajia pienempiä palkkoja korkeammalla koulutuksella.

Mistä siis on kyse. Kateudesta, katkeruudesta, pikkusieluisuudesta ja todellisesta itsekkyydestä.

En tiedä mistä hoitajat saavat myötätuntoa lakkoonsa. Tuskinpa ainakaan pienipalkkaisilta korkeastikoulutetuilta naisilta.

Tarja Tallqvist, kansan tahdosta eduskuntaan valittu kristillisten kansanedustaja, on löytänyt kivan näkökulman Tehyn lakkoon. (IS 3.10.)

"Olen järkyttynyt siitä että presidentti Tarja Halonen ole puuttunut hoitajien palkkakiistaan millään tavalla."

Halosen pitäisi keskittyä sairaanhoitajien palkkoihin ja jättää "Venäjän presidentti Putinit muiden hoidettavaksi."

Olen sanaton.

Mutta kuinka somaa, että kristillisten ryhmään onkin osunut kaksi tämmöistä kultamunaa: Bjarne - Jumalan Torvi - Kallis ja Tarja - Puhun mitä ajattelen - Tallqvist.

Luulen että Matti Vanhanenkin ristii kätensä ja kiittää jumalaansa, ettei sittenkään ottanut Tallqvistia Kepun listalle.

Ja ehkäpä jumala olikin sitä mieltä, että se olisi ollut Kepullekin liian iso rangaistus.

Venäjän demokratiakehitys on välillä tuskastuttavan hidasta.

Kompurointia on voinut silti ymmärtää, sillä sitä yhteiskunnallista tilaa josta demokratia alkoi 1990-luvulla kehittyä, elettiin läntisessä Euroopassa yli sata vuotta aikaisemmin.

Silti Putinin tämäniltainen ilmoitus ryhtyä Yhtenäinen Venäjä- puolueen ehdokkaaksi Duuman vaaleissa, on masentava. Se on suoranaista pilkkaa demokratian vähäisimpiäkin periaatteita kohtaan.

En tunne juuri nyt myötätuntoa.

Vaikka toisaaltahan tämä antaa kaikille maailman kremnologeille uuden pelikortin.

Oma veikkaukseni: Putin valitaan parlamenttiin ja siitä seuraavan hallituksen pääministeriksi. Ja presidentiksi valitaan varapääministerien Dmitri Medvedevin ja Sergei Ivanovin ohi pääministeri Viktor Zubkov. Zubkov ohittaa vielä yhden aiemmista presidenttisuosikeistani Venäjän rautateiden pääjohtajan, Vladimir Jakuninin ja Putinin "vanhan elämän- aikaisen" ystävän Sergei Naryshkinin.

Ivanovhan muuten ehätti tässä jo kieltäytymään presidenttiehdokuudesta. Heh heh.

Kyllä tästä vielä seurattavaa syntyy.

Sairaanhoitajien Tehy hylkäsi kuntatyönantajan tekemän palkankorotustarjouksen. Samalla se tosiasiassa päätti mennä lakkoon.

Vaikka yritän, en ymmärrä Tehyä. Miksi kuntatalouden tilan huomioon ottaen täysin ylisuuri palkankorotus ei kelpaa. 12 % palkankorotustarjousta en muista ihan äskön annetun.

Kokoomus huiputti sairaanhoitajia mennen tullen maaliskuun vaaleissa, mutta ei kai hoitajien siitä meitä kaikkia pidä rangaista.

Kokonaan toinen kysymys on, miksi työnantaja lupasi kaikille työntekijöilleen noin älyvapaan palkankorotuksen.

Onko ehdotuksia?

Kansaa ei voi kyllin aliarvioida, sanoisi Veikko Ennala- vainaa.

Ajatelkaa nyt vaikkapa tätä: Hesarin tämän viikkoisen fi.-uutisen mukaan 25 % kansasta ei hyväksy homoja. Uutisessa iloittiin 75 % suomalasista hyväksyvän homoseksuaalisuuden. Tiedot ovat peräisin Turun Yliopiston tekemästä tutkimuksesta.

Mitä ihmettä tämä on. Miksi ihmeessä homot pitäisi jotenkin erityisesti hyväksyä. Ja miten hyväksyntä sitten tapahtuu. Pitääkö heille mennä nyt sanomaan, että jee, me hyväksytään teidät. Ja mitä tehdä jos ei hyväksy. Kaasuttaa homot hengiltä?

Mutta ilman tuota ääliökysymyksenasettelua ei ehkä olisi koko tutkimusta eikä myöskään aivan verratonta kysymystä. Kansalta näet kysytään: Kummanko hyväksyt mieluummin naapuriksesi erirotuisen ja maahanmuuttajan vai narkkarin tai juopon.

Olisi mukava tietää mitä kysymyksen keksijän päässä on liikkunut.

Minun naapurissani asuukin jo erirotuinen. Enkä ole moksiskaan, vaikka se pissii joka aamu postilaatikon juureen.

Tämän aamun Helsingin Sanomat paljastaa: "Akateemisten vanhempien lapset päätyvät nykyäänkin paljon todennäköisemmin opiskelemaan yliopistoon kuin vähemmän koulutettujen vanhempien jälkeläiset."

Koska Helsingin Sanomat on uutislehti, tuon pitää siis olla uutinen.

Ehkäpä se onkin. Helsingin Sanomille.

Kun vielä puhuttiin yhteiskunnallisesta tasa-arvosta (oi niitä aikoja!), koulutuksen merkitystä tasa-arvon tekijänä ei kyseenalaistanut mustinkaan porvari. Vastustipahan vain kaikille tarjottavaa koulutusta.

Ja nyt olemme ajassa, jossa tämmöisiä itsestäänselvyyksiä julkaistaan kuin uutena havaintona.

Helsingin Sanomien tykkimiesjaosto julkaisi 11.9. uutisen suomalaisten Nato-asenteista.

Suomen Gallupin tekemän asennetutkimuksen tulokset olivat jaostolle perin murheelliset. Natoon liittymistä vastustaa edelleen ehdoton valtaosa kansalaisista (60 %). Vuonna 2003 tuo luku oli 56 %. Liittymistä kannattaa sama määrä suomalaisista kuin vuonna 2003 (25 %).

Tykkimiesjaoston putkien on täytynyt käydä kuumana, kun tutkimustulosten julkaisemista on pohdittu; kuinka kertoa lehdessä että suomalaiset yhä vain vastustavat Natoa.

Tulenjohtaja keksi lopulta keinon. Hesari julkaisi uutisen, jossa kuuden palstan otsikolla ilmoitetaan yhä useamman olevan epävarmoja Nato-kannastaan!

Koska taistelussa paremman maailman puolesta kaikki keinot ovat sallittuja, jaosto ei vaivaannu semmoisesta pikkuseikasta kuin valehtelu.

Epävarmojen osuus on näet täsmälleen sama kuin vuonna 2003. Epävarmojen osuus on itse asiassa laskenut koko 2000-luvun. Vain tänä vuonna on ollut pieni poikkeama tähän trendiin.

Tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jarmo Viinanen ei ehtinyt perehtyä puolustusministeri Jyri Häkämiehen Amerikanpuheeseen. Eikä sitten ehtinyt toimittaa sitä myöskään Tarja Haloselle.

Tuohan on Halosen oma vika. Mitäs vaihtoi kansliapäällikkönsä.

Entinen kansliapäällikkö Mikko Manninen olisi kyllä toimittanut puheen eteenpäin. Eikä edes pelkästään presidentille, vaan laajemmallekin.

Ja ainakin Kepun puoluetoimikunnalle.

Entinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen kommentoi nykyisen puolustusministerin Jyrki Häkämiehen USA:ssa esittämiä ajattelun kukkasia Savon Sanomissa. Kääriäinen ei usko Häkämiehen älykkäiden lausuntojen kertovan Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta.
-Puheet ovat vain puheita.

Tämähän tarkoittaa Kääriäisen logiikalla, ettei myöskään hänen puheitaan pidä ottaa vakavasti.

Muistankin mitä Kääriäinen itse sanoi 21.2. Helsingin Sanomissa:
- Minulla ei ole erityistä suhdetta eläimiin tai lehmiin.

Puheet ovat siis vain puheita.

Mutta vaikka Kääriäinenhän onkin maatalon poika, tuo hänen kiinnostuksensa lehmiin yllättää.

Aamun Hesari tuo taas helpotusta henkiseen elämäämme. Lehti on valinnut kerrassaan 100 viisaan ihmisen raadin, joka "aikalaiskeskustelee".

Ensimmäiseksi aiheeksi raati ruotii - mikä omaperäisyys - Tiitisen listaa. Joskus muuten tuntuu, että apinalauma uuden sanan keksittyään, ei voi tehdä muuta kuin toistaa tuota sanaa.

Ja nyt me tavalliset ihmiset saamme siis tietää mitä mieltä meidän pitää tuosta evankeliumista olla. Jees!

Mutta, mutta. Lehdessä haastatellut 10 älykästä ihmistä ovatkin keskenään eri mieltä meille annettavista ohjeista. Ja yksi vielä itsensäkin kanssa.

Mitäs tämä nyt sitten oikein on? Missä on viisaan vastuu? Mitä meistä ajatellaan ulkomailla? Ja ennen kaikkea, mitä tähän sanoo Bjarne Kallis?

Osallistu kilpailuun.

On oikein hyvin vaikea ymmärtää Hallituksen talousrviorakenteluja. Niissä inflaation lasketaan jäävän ensi vuonna 2,4 prosenttiin.

Tämän laskelman on laatinut joko valtionvarainministeri Jyrki Katainen itse tai sitten ministeriön laskijat ovat olleet taas juovuksissa.

Hallituksen budjettiriihessä ylijohtaja Jukka Pekkarinen - viisas mies - varoitti, että inflaatio kiihtyy palkkojen noususta ja asuntojen hintojen kasvusta, työvoimapulasta ja erityisesti rakennustarvikkeiden puutteesta johtuen.

Jokainen joka osaa ymmärtää lukemansa, näkee että yksikin edellä mainituista talouspolitiikan muuttujista lisää inflaatiota tuntuvasti. Sen lisäksi viljan hinta nousee rajusti, ja polttoaineiden. Palkatkaan eivät näytä alenevan.

Valtiovarainministeriössä ollaan iloisia, että Jyrki keskittyy enemmänkin Suomen viemiseen maailmanpoliisiksi. Näin virkamiehet saisivat keskittyä omiin töihinsä.

Ja sitten kilpailu. Ensi vuoden inflaatioprosentin lähimmäksi arvannut ansaitsee ravintolaillallisen.

Kerro ehdotuksesi ja laita yhteystietosi osoitteeseen sanna.koskela@dnainternet.net

Itse veikkaan julkisesti inflaatioprosentiksi ihan varovaisesti 3,04.

Myös tanskalaiset ovat lähteneet Pohjoisnapaa omimaan. Grönlannin(sic) kun pitäisi kuulua samaan mannerjalustaan kuin Pohjoisnapaa sivuava Lomonosovin harjanne.

Pohjoisnavan maaperässä tiedetään olevan valtavat määrät öljyä.

Se on kai talvilaatua.

Kepulainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki valittaa joutuvansa tasapainoilemaan omiensa (maanviljelijöiden) ja luonnon välissä Saaristomeren suojelemisessa.

Tuo on kepulaiseksikin järkyttävää puhetta.

Mitä tasapainoilemista siinä muka on.

Varsinais-Suomessa lienee hieman yli tuhat maanviljelystilaa. Saaristomeren fosforikuormituksesta yli 80 % tulee näiden tilojen valumista. Ja typpipäästöistäkin noin 70 %.

Kaikkien merenelävien (poislukien kuitenkin sinilevä, kampamaneetti ja nahkiaiset) puolesta toivon, että Lehtomäen vaa'assa meret rehevöivä kepulaisuus olisi se kevyempi puoli.

Amerikkalaiset tutkijat ovat löytäneet radioteleskooppitutkimuksilla Orionin tähtikuvioiden takaa selittämättömän, lähes miljardin valovuoden kokoisen aukon.

Mehän uskomme - nyt on ehkä parasta sanoa näin - että kaikki koostuu materiasta. Ja pääosin vielä tähtien välissä olevasta ns. pimeästä materiasta, jota ei voi nähdä, mutta sitä voi mitata.

Mutta nyt löydetty aukko ei olekaan mikään musta aukko eli äärimmäisen tiheä materiaalikeskittymä, vaan jotakin aivan päinvastaista.

Löydetty aukko on nimittäin aivan tyhjä. Siellä ei ole mitään. Yhtään mitään. Tämmöinen käsityskyvyn helposti ohittava aukko voi panna uusiksi jopa luulomme maailmankaikkeuden kehityksestä. Nyt löydetty aukko ei oikein sovi mihinkään maailmankaikkeuden kehittymistä kuvaaviin malleihin.

Minnesotan yliopiston tutkijat löysivät jättiaukon lämpötilan perusteella. Koska tuolla valtavalla alueella ei ole galaxeja, se on kylmä. Tämäkin menee yli ainakin minun pääni. Kuinka aukko voi olla kylmä, jos se on tyhjä? Mikä siellä on kylmää?

Voin muuten kuvitella riemun Minnesotan yliopistolla. Kuohuviinipullot poksahtelevat:
- Jee, emme löytäneet mitään!

Kylmät väreet kulkevat, kun huomaa että Hallituksessa on ristiriitaa Suomen Afganistan- politiikassa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan kyyhkynen, kun näkee Suomea vietävän nyt vauhdilla Natoon.

Afganistanissa ollaan Nato-joukoissa ja niissä pysyminen on elinehto Kokoomuksen pitkän linjan pakkomielteelle nitoa Suomi Yhdysvaltain johtamaan Natoon.
Kokoomuksen hinku maailmanpoliisiksi jättää osaltaan oman onnensa nojaan aikamme kauheimman tragedian Darfurissa.

Sille, miksi Suomen pitäisi pysyä Afganistanissa, ei ole mitään perusteltua syytä.

Oma tragikoominen lukunsa Kokoomuksen seikkailussa on puoltusministeri Jyri "Pyssy" Häkämiehen lupaus antaa 100 000 rynnäkkökivääriä Afganistaniin. Siis 100 000 rynnäkkökivääriä Afganistaniin! On vaikea kuvitella, mitä Häkämiehen päässä tuolloin liikkui. Tai oikeastaan helppo.

Melkein tulee ikävä puolustusministeri Seppo Kääriäistä.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa on mielenkiintoinen juttu espoolaisesta taloyhtiöstä, joka riitelee kaupungin kanssa venesataman paikasta. Tuo riitely ei sinänsä ole erityisen mielenkiintoista, mutta taloyhtiön asukkaat ovat.

Hesarin mukaan taloyhtiössä asuvat päällikkö Harto Helpinen, poliitikko Jali Ruuskanen, vuorineuvos Pentti Rautalahti, varatoimitusjohtaja Karri Kaitue ja purjehtija Thomas Johanson.

Mielenkiintoista tässä on nimenomaan se, että kaikki asukkaat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja julkisuudesta. Tähän asti vain ei ole tullut mieleen heidän olevan sukupuolisesti erityisellä tavalla suuntautuneita.

Mutta nyt tulee.

Vai voiko viisi miestä elää samassa talossa ilman naisia. Muutenkin kuin kaapissa.

Sdp:n varapuheenjohtaja Tarja Filatov kommentoi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen toimia sanomalla, että hänellä on ikävä Antti Kalliomäen valtiovarainministeriaikoja.

Sic gloria transit mundi. Edellinen valtiovarainministerihän oli Eero Heinäluoma.

Kalliomäkihän oli myös kauppa- ja teollisuusministeri ja opetusministeri.

Ilkka Kanerva on puolestaan ollut salkuton ministeri, työllisyysministeri, ja nyt ulkoministeri.

Kanervalla ja Kalliomäellä on ollut elämässään muutakin yhteistä: seiväs kuoppaan ja ponnistus.

Ylisen Kuntoutuskodissa tapahtuneet surmat eivät ole niistä epäillyn nuoren naisen ainoat pahat teot.

Tämän päivän Iltalehdessä naisen tunteneet seurakuntalaiset ovat ihan syystä olleet poissa tolaltaan.

Näin Iltalehdessä: "Tunteista päällimmäisin on viha.
- Kuinka tuollaisella ihmisellä on pokkaa tulla seurakunnan kerhoon laulamaan lastenlauluja?"

Tunnen syvää huolta ja myötätuntoa seurakuntalaisia kohtaan. Kuinka he tästä oikein selviävät.

Kepun pelleily jääviysasioilla päättyi ainakin hetkellisesti, kun sekä Pekkarinen ja Vanhanen osuivat arvausleikissään pelilaudan kohtaan "en olekaan jäävi".

Vastuutahan he eivät nytkään ottaneet.

Se siirrettiin Paavo Nikulalta Jaakko Jonkalle.

Paavo Väyrynen sanoo tänään Jaakko Hautamäen (HS) haastattelussa huomanneensa että kaikki tarkkailevat häntä.

Luulen hänen huomanneen myös, että hänellä on hampaissaan radiovastaanotin, josta kuuluu häntä kannustavia ääniä.

Kepun pohjalainen puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoo, ettei ympäristöministeriksi tulevan Kimmo Tiiikaisen talousrikosepäily vaikuta mitenkään ministerikaavailuihin.

Tiilikainen ei juuri eroakaan tulevasta seurastaan. Sirkka-Liisa Anttilahan tuomittiin samanlaisista rikoksista, Vapaavuori puolestaan ryöstöistä ja pahoinpitelystä, Katainen kävi oikeudessa asiakirjaväärennöksistä.

Matti Vanhanen ei ota kantaa Tiilikaisen ministerinimitykseen.

Vanhasella näyttääkin lehtien etusivujen mukaan olevan muita kiireitä.

Aamun Helsingin Sanomat kertoo, että brittiläiset ääri-islamistit Jawad Akbar, Anthony Garcia, Omar Khyam, Waheed Mahmood ja Salahuddin Amin aikoivat käyttää suomalaisen Kemira GrowHow´n lannoitetta terrori-iskuja varten rakennettavassa pommissa.

Kemiran tarkennettua lannoitteiden myyntiään terroristit ovat siirtyneet lehmien kesälaitumilta ilmaiseksi saataviin liukumiinoihin.

Euroviisuesityksiä äänestettiin mielenkiintoisella tavalla. Venäjä sai äänet Virolta, Turkki Saksalta, Suomi Ruotsilta ja Serbia jostain syystä naapureiltaan. Itäisemmän Euroopan maat äänestivät toisiaan.

Tuossahan ei tietystikään ole mitään ihmettelemistä. Viron venäläinen väestö oli aktiivinen, kuten olivat saksanturkkilaisetkin ja ruotsinsuomalaiset.

Äänestyksessä musiikilliset perusteet jäivät toisarvosiksi.

Mikäpä siinä. Kamalia esityksiähän nuo toisaalta olivatkin.

Politiikan tuominen kilpailuun tietysti tarkoittaa myös sitä, ettei Suomi saa kilpailuja järjestääkseen ainkaan sataan vuoteen.

Ellei sitten Suomi jakaudu vaikkapa kolmeenkymmeneen pienempään valtioon, jotka vuoroperiaatteella äänestävät toisiaan.

Voisimme pitää juhlat vuosittain.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään Teerijärven lokeista.

Jotenkin tutulta tavaltahan tuo asian käsittely tuntui: Teerijärvellä on liikaa lokkeja ja ne tuhrivat autojen kattoja.

Teerijärvellä varmasti on paljon lokkeja - naurulokkejakin yli 10 000. Mutta miksi siellä on niin menestyvä lokkiyhdyskunta, jäi toimittaja Eeva Palmilta kertomatta. Tai ei se ainakaan lehteen asti päässyt. Sikäli tietysti ymmärrettävää, olisihan syiden kertominen vienyt terän hyvältä uutiselta.


Teerijärven alueella lokkien pesiminen ja lisääntyminen onnistuu poikkeuksellisen hyvin, koska siellä on 38(!) turkistarhaa ja rehusekoittamo. Niiden kattamilta ruokapöydiltähän lokit ruokailevat erityisesti keväällä pesinnän alussa muun ravinnon ollessa vähissä.

Mutta mitäpä Hesarissa olleesta pohjalaisuhosta ("tulkoon ministeriön miehet tänne niin näkevät, kun lokit paskantavat heidän kahvikuppeihinsa") olisikaan jäänyt jäljelle, jos olisi kerrottu kuinka lokeista pääsee oikeasti eroon.

Naurulokki on rauhoitettu ympäri vuoden, ja se on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi lajiksi

Eduskunnasta eivät työt lopu. Viime viikon torstain kyselytunnilla, Bjarne - Jumalan torvi - Kallis nosti esiin tärkeän ongelman. Linnunkakan.

Näin Bjarne:
"Arvoisa herra puhemies.
Minusta hallitus on tietyssä mielessä ottanut oikean otteen susikysymykseen ja myöskin merimetso-ongelmaan... Mutta edelleen on auki naurulokkien aiheuttama kiusa. Kokkolan ulkopuolella on pieni kylä, jossa asuu ehkä parisataa henkilöä, ja tätä ihmisjoukkoa terrorisoi noin 50 000 lokkia.
On aivan uskomatonta, että tämä sallitaan... kansalaiset ovat erittäin turhautuneita ja ihmettelevät, eikö tälle todella mahda yhtään mitään.
Kysyn: Onko hallitus tästä tietoinen? Jos ei ole tietoinen, niin tulisi
tietoiseksi, ja kysyn: mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä?"

Mitä tuohon voi sanoa. Ei kai mitään. Paitsi tietysti sen, että Bjarne - Jumalan kaukoputki - Kallis on osunutkin todelliseen naurulokkiparatiisiin, sillä koko maassa arvioidaan olevan 50 000 - 60 000 naurulokkia.

Susan Kuronen kertoo tuoreessa Iltalehdessä, ettei hän ollut normaalissa mielentilassa Matti Vanhasen jätettyä hänet.

Onneksi hän ei jäänyt hautomaan murheitaan yksin, vaan ymmärsi jakaa surunsa koko kansan kanssa. Jaettu suru helpottaa.

Viron Pronssisoturi-patsaan (jossakin kirjoitetaan tarkoituksellisesti Punasoturi) kiemurat ovat varmasti kummallisemmat kuin päälle päin äkkiä näyttää. Silti Viron pääministerin päätös siirtää tuo muistomerkki vaikuttaa vähintäänkin ääliömäiseltä.

Ansip tiesi tietysti siirtopäätöstä tehdessään minkä hullunmyllyn siitä saa aikaiseksi. Silti hän vastoin ohjeita, pyyntöjä, vetoomuksia ja vaatimuksia siirsi tuon nyt niin pyhän patsaan pois Toompean mäeltä.

Ja juuri siksi ulkoministeri Ilkka Kanervan halu sekoittaa EU tähän sotkuun on vähintäänkin hölmöä.

Kanerva haluaa että "(EU:n) jäsenmaat ilmaisevat selkeän tukensa virolaisille".

Kun EU:ssa varoiteltiin virolaisia ehdoin tahdoin tunkemasta itseään vaikeuksiin, niin Kanervan mukaan "solidaarisuuden osoittaminen on nyt tärkeää".

Tuki ja solidaarisuuden osoitus Ansipin tietoiselle provokaatiolle on nyt juuri se mitä Suomen ei pidä tehdä.

Kun tämäkin riita joskus ratkeaa, se ei suinkaan ratkea sen takia, että riidan osapuolet ajavat asemiin lisää voimaa.

Kyllähän Kanervan pitäisi ainakin se ymmärtää.

Torstain Ilta-Sanomissa SAK:n johtaja Matti Viialainen puhuu outoja.

Viialainen sanoo että vasemmiston pitää olla rehellinen vuoden 1918 tapahtumiin, pyytää anteeksi kirkolta(!) ja tunnustaa kevään tapahtumat kapinaksi.

Kun tunnen Viialaisen vuosikymmenten takaa - terveisiä vaan - tiedän, että hän on viisas mies. Siksi tiedän myös Viialaisen anteeksipyyntövaatimusten palvelevan hänen omia, meiltä vielä salattuja tarkoitusperiään.

Mutta miksi ihmeessä hän haluaa korostaa, että tuo traaginen kevät oli kapina. Totta kai se oli kapina. Eihän sitä kukaan vakavasti otettava historiantuntija halua muulla nimellä kutsuakaan.

Vapaussotahan keksittiin palvelemaan voittajien propagandaa. Sisällissodaksi tai vielä veljessodaksikin sitä kutsuivat taannoin ne, jotka yrittivät olla huvittavalla tavalla "puolueettomia".

Ilkka Kanerva sopii nimenomaan ulkoministeriksi.

Hän on niin tottunut kulkemaan vieraissa.

Kokoomus halusi kumota kerralla puheet huonoista suhteistaan Tarja Haloseen. Puolue ei haluakaan vähentää presidentin valtaa ja asemaa.

Kokoomus valitsi ulkoministeriksi Ilkka Kanervan.

Azerbaidzan - Suomi 1-0

Suomen kakkosvalmentaja Jyrki Heliskoski kommmentoi juuri illan Urheiluruudussa:
- Jos jotain myönteistä tästä ottelusta pitää sanoa, niin pelaajat olivat pettyneitä pukuhuoneessa pelin jälkeen.

Kun katsoja ottelua katsoessaan masentui minuutti minuutilta, on mukavaa että valmentaja löytää ottelusta noinkin positiivisen puolen.

Mutta tuo on tosiaankin lohdullista verrattuna edelliseen valmentajaan, joka ihmetteli kuinka he hävisivät, vaikka koko joukkue seisoi maalivahdin takana!

Kyllähän nyt valmentajan pitäisi tietää, että jos koko joukkue seisoo maalivahdin takana, voitosta ainakin on turha haaveilla.

Väyrynen on panttaamassa valtakirjaansa, otsikoi Yle.

Paljonkohan Väyrynen siitä saa?

Vielä hetkeksi Eduskuntavaaleihin. Luin Vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja Kokoomuksen vaaliohjelmat. Kepun ohjelmaa en enää pystynyt.

Kokoomuksella oli hieno ohjelma. Se oli ilman muuta mainostoimiston tekemä, trendit haistava ja tyylikäs. Jos lukee ajattelematta, mitä siinä sanotaan, se kerta kaikkiaan houkuttelee äänestämään puoluetta. Kokoomuksesta sai asioita pohtineen, edistyksellinen ja luovan ja nuorekkaan kuvan.

Vasemmistoliiton ohjelma oli erittelevä ja vastauksia antava. Vasemmistoakin voi ohjelman perusteella äänestää. Mutta Vasemmistoliiton kampanja oli kehno ja selittelevä. Eikä kukaan halua äänestää vassareita niin kauan kuin siellä hortoilee vähemmistökommunisteja.

Sosialidemokraattien vaaliohjelma oli epäanalyyttinen. Sen luettuaan ymmärtää Tuomiojan parahduksen yhteiskunta-analyysin puutteesta. Jatkuvasti vallassa olevan puolueen on tietysti vaikea arvioida kunnolla yhteiskunnan tilaa, mutta se pitää kuitenkin tehdä. Nyt siihen näytäisi jäävän aikaa.

Mutta varsinaisesti demarit mokasivat miljardilupauksissaan. Se paljasti yhteiskunta-analyysin täydellisen puutteen. Kysymyksiin miten tähän on tultu, minne tästä pitäisi mennä ja miten, peitetttiin tähän hätäiseen lupaukseen.

Tänän juostaan V75-ravit Mikkelissä.

Sain juuri kuuman vihjeen ja jaan sen uskollisen lukijani kanssa.

Viimeisessä 75-kohteessa juoksee radalta 8 lähtevä kanadalaissyntyinen Mr Eero. Ruunaa ohjastaa Mika Forss. Ruuna palasi tauolta viime startissaan. Se on huippusukuinen hevonen ja tarvitsee onnistuakseen kuivan radan. Sellainen Mikkelissä taitaa tänään olla, ja hevosta on pelattu 75-pelissä vaivaiset 17 %.

Näin vähän pelattuna Mr Eeroa ei monta kertaa nähdä.

Vain pieni varoituksen sana. Rata saattaa talven jälkeen olla vielä pehmeä. Se olisi Mr Eerolle haitta.

Mutta silti, tuhti sijoitus Mr Eeroon on nyt paikallaan.

Jaahas. No...Tuota tuota... No, Kokoomus teki poikkeuksellisen härskin, mutta tavoitteensa kannalta erinomaisesti onnistuneen vaalikampanjan. Mainostoimistovalinnat taisivat sittenkin ratkaista.

Kokoomus sai äänestäjät uskomaan, että se jotenkin osallistuu varallisuuden tekemiseen, demarit vain sen jakamiseen.

Toinen hienosti läpi mennyt sumutus oli se, että veronkevennykset luovat aina kysyntää (kun markkinoille tulee lisää rahaa jne).
Se, että rahaahan ne ovat verorahatkin, eikä niitä suinkaan mihinkään säilötä, jätettiin kokonaan kertomatta.

Huolellisesti jäi näissä(kin) vaaleissa kertomatta myös se, että verovaroin palveluihin jaettu raha jää aina kotimaahan eikä mene esimerkiksi italialaisen urheiluauton valmistajalle.

Mikseivät demarit huolehtineet verokeskustelusta, siinä Kokoomus on kuitenkin aina ollut heikoilla.

Sediksen sivuilla http://sedis.blogspot.com/ näytti muuten olevan tieto, että Eduskuntaan valittujen keskimääräinen vuosiansio on 90500 euroa. Ja Uudeltamaalta valittujen 150000 euroa!

Köyhän tehtäväksi jääkin vain äänestäminen.

Monenlaisia vaalimainoksia on nähty. Härskeimmän lanseerasi eilen Hesarissa pastori Olli Valtonen. Valtonen sanoo mainoksessaan: Kahdeksan vuotta työtä hädän keskellä sosiaalialan järjestössä on vakuuttanut minut: Näin ei voi jatkua!
Lisäksi hän toteaa nuorten, vanhusten ja perheiden voivan nyt pahoin.

Ottamatta kantaa hätään ja pahoinvointiin, voi kuitenkin kysyä mitä Valtonen tämmöisellä mainoksella tekee Kokoomuksen listalla.

Miksei hänelle ole vielä kerrottu Kokoomuksen vaaliohjelmasta, jossa veroja vaaditaan alennettavaksi. Hän ei ole lukenut vaaliohjelmaa, koska uskon hänen kuitenkin ymmärtävän veroilla rahoitettavan vaikkapa erityisnuorisotyötä, vanhustenhoitoa ja lapsiperheitä. Ja mitä muuta siellä Valtosen vaatimuslistalla onkaan.

Tai sitten Valtonen on lukenut ja ymmärtänytkin lukemansa, ja hän vain on poikkeuksellisen törkeä valehtelija.

Mainoksessa häntä tukee myös mm. entinen pankinjohtaja Ahti Hirvonen.

En voi olla vielä palaamatta ministeri Leena Luhtasen seikkailuun. Erityisesti Luhtasen oma käyttäytyminen episodissa ihmetyttää yhä. Kun vaalituloksen julkistamiseen on vuorokausi, voin edelleen ennustaa tapahtuman tipauttavan Luhtasen Eduskunnasta.

Mitä Luhtanen siis teki väärin? Yksinkertaisesti, hän ei ymmärtänyt olla Iltalehden edessä nöyrä.

Hän teki tämän saman virheen kuin lukuisat muutkin julkisuuden henkilöt ennen häntä. Eikä ottanut oppia esimerkiksi Paavo Väyrysestä, joka 1980-luvun lopulla jäi kiinni perusteettomien päivärahojen kuittaamisesta. Väyrynen pyysi anteeksi ja jatkoi Eduskunnassa. Lasse Lehtinen, joka huijasi myös päivärahat, ei pyytänyt ja putosi.

Olisiko Luhtanen ollut opportunisti, jos hän olisi antanut Iltalehdelle pahoittelevan lausunnon ja pyyhkinyt sitten lehdellä vaikka minkä. Ehkä olisi. Kyynistä? Kyllä, ehdottomasti. Mutta taistelunhan olisi voinut käydä myöhemmin.

Toiseen kysymykseen, miksi Luhtanen toimii kuin puolustusasennossa oleva puhekyvytön siili, on vaikeampi löytää vastausta. Primitiivireaktiohan se on aluksi ollut, mutta kun hän on häpeäpaalussa virunut toista viikkoa, kyse on jo harkinnasta.

Juhani Luhtasen tutkintapyyntö Iltalehden kirjoittelusta ei ollut enää kuin epätoivoinen yritys siirtää jupakka yli vaalien.

Kun Iltalehti julkilausumassaan vasemmistovastaisuudessa on menettänyt lopullisenkin suhteellisuudentajunsa, on sääli että Luhtanen menetti sen myös.

Hän ei pääse historiaan suoraselkäisellä oikeuksiensa puolustamisella, vaikka sellaisiakin piirteitä tapahtumissa ilman muuta on.

Näiden vaalien tyhmyrikilpaan ilmoittautui siis myös oikeusministeri Luhtasen mies.

Ja journalismi puolestaan löysi Iltalehdessä taas tutun tasonsa. Pohjan.

Leena Luhtanen on virunut Iltalehden etusivun pin-up -tyttönä nyt kolme päivää. Sääliksi käy. Sekä ministeriä että lehteä.

Kun pääministeri hyöri ympäri maata sepalus auki, hän sai Iltalehdeltä viikon etusivut, mutta myös jakamattoman sympatian. Vaikka Vanhasen palli heilui, viralta panoa ei vaadittu. Nyt vaaditaan.

Mielenkiinnolla odotamme, milloin Lenita Airisto alkaa puolustaa Leena Luhtasta.

Läheinen ystäväni, joka kuuluu Kokoomuksen ns. sisäpiiriin, kertoo kuinka Kokoomuksen puoluetoimistossa hypittiin riemusta, kun SAK:n ensimmäinen vaalimainos tuli julkisuuteen.

Kokoomuksessa oltiin jo ahdistuneita itse tehdystä, varsin aneemisesta kampanjasta - siinähän varotaan sanomasta mitään varsinaisia tavoitteita ilmi. Kannatus riippui huolestuttavan alhaalla.

Kokoomushan ei tahdo joutua samanlaisen jyrän alle kuin edellisissä kunnallisvaaleissa, jossa se painosti palveluiden yksityistämiseen. Ja pelotti ajattelevat äänestäjät.

Kuten huomaatte, näistä asioista varotaan nyt puhumasta. Ainakaan oikeilla nimillä. Tavoitteet ovat toki säilyneet entisellään.

Suomen Yrittäjien johtaja Risto Suominen on näemmä ehtinyt tänään tuomitsemaan SAK:n uudenkin mainoksen: "Mainoksessa esiintyvän miehen yhteys ei minulle avaudu. Hänellä on puku päällä ja kravatti kaulassa. Ei hän ainakaan vastaa kuvaa keskimääräisestä SAK:n jäsenestä."

Lisäksi Suominen toteaa, ettei hän vaadi esitystä mainoskieltoon.

Ei vaadi esityskieltoon! Jestas sentään, että Suomen Yrittäjissä ollaan jalomielisiä.

Joskus on vaikea ymmärtää, kuinka Hesarikin lankeaa säännöllisesti sekundajournalismiin. Niin kuin esimerkiksi viime sunnuntain nelikentässään, jossa hahmoteltiin millaisia julkkiksia meillä on.

Nelikenttään oli mahdutettu muuttujat asiantuntijuuden ja hömpän välille sekä julkisuudessa vastoin tahtoaan oleviin ja sinne haluaviin. Ja sitten kenttään oli ripoteltu tunnettuja suomalaisia. Ja tokihan artikkelissa haastateltiin viisaita ihmisiä.

No huvittavaa mössöähän sitä tuolla tavalla saa aikaiseksi. Susanna Kuronen oli luonnollisesti sijoitettu julkisuushinkuisiin hömppiin ja Jaakko Hämeen-Anttila julkisuutta vieroksuviin asiantuntijoihin.

Vaikka artikkeli oli tietysti mitä suurinta puppua, voi vakavallakin mielellä kysyä mitä Kuronen tekee nelikentän tuossa reunassa. Jos Hesari pitää Kurosta vain julkisuushakuisena tyhjäntoimittajana, miksi ihmessä heidän tähtitoimittajansa Unto Hämäläinenkin kirjoituksillaan pitää häntä pinnalla.

Eikä rakastuminen välttämättä ihan hömppää ole. Sillä kun vaikutusta myös ihmislajin säilymiseen.

Mutta mitä ihmettä Jaakko Hämeen-Anttila tekee julkisuudessa vastoin tahtoaan- nurkassa. Mehän luemme viikoittain Hämeen-Anttilan ja hänen vaimonsa haastatteluja aikakausilehdistä ja iltapäivälehdistä ja televisiosta.
Jaakko Hämeen-Anttila on tietenkin asiantuntija, mutta tokkopa sentään ihan kaikessa. Muistan lukeneeni hänen (ja heidän) kommenttejaan avioliitostaan, parisuhteista yleensä, esiaviollisesta seksistä, naisten pukeutumisesta, lastensa koulunkäynnistä (siinähän he tietysti ovat ainakin osallisia), Suomen ulkopolitiikasta ja - muistanko oikein - suutelemisesta ja ainakin vaikka mistä.

Nelikenttäänhän tuo mainio tiedemiehemme kuuluu, mutta mihin nurkkaan?

Arvelin että SAK pitää ykköspaikan eduskuntavaalien typeryksenä. Mutta ei. Helsingin Sanomat löi SAK:n ja kiilasi paalulle eilisellä pääkirjoituksellaan Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen.

Harvoin tämmöistä puppua saa lukea Hesaristakaan. Pääkirjoitus kaivaa esiin toisiinsa liittymättömia asioita - Heinäluoman kannatus, Kataisen ja Vanhasen luonteenpiirteet, Heinäluoman aikaisemman työn, SAK:n mainonnan, Suomen Yrittäjien ja SAK:n johtajan lehtilausunnot jne. Näistä pääkirjoitus yhdistelee synkkään eklektiiviseen tapaan seoksen, jonka voi lukea, muttei vakavana.

Kepun puoluesihteeri Jarmo Korhonen tosin voittaisi typeryyskilvan helposti. Hänhän on vaatinut presidentti Tarja Halosta ottamaan kantaa SAK:n mainoksiin.

Korhonen siis voittaisi, mutta hän ei päässyt raivoisasta yrityksestään huolimatta maaliin asti.

Sillä kyllähän Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin olisi ollut oikeampi paikka.

Vanha ystäväni Sedis huomautti blogissaan http://sedis.blogspot.com/ eilen Internetin ilmaisista elokuvista.

Syöksyin katsomaan sivulle http://www.jonhs.net/freemovies/movies.htm. Uppouduin kolmeksi tunniksi Chaplinin The Kidin ja Beatlesien Yellow Submarinen maailmoihin. Poika on totisesti mykkäfilmi ja mustavalkoinen, mutta Keltainen sukellusvene ei.

Molemmat ovat eittämättä klassikkoja, ja merkillistä taikaa niissä onkin. Chaplinin suuremmoiseen inhimillisyyteen ja lohdulliseen - jotenkin kaurimäkiseen - maailmankuvaan ei voi olla rakastumatta aina uudelleen.

Submarine on ajankuva ja vaatii, sanon tämän ylpeänä MacBookin äärellä, kunnollisen näytön.

YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on tänään tehnyt vähintäänkin kummallisen päätöksen. Se näet päätti että vuonna 1995 Bosnian Srebrenicassa tehtiin kansanmurha, kun siellä tapettiin 5000-8000 siviiliä, lähinnä muslimimiestä- ja poikaa.

Kummallista ei ole päätös kansanmurhasta, vaan se, että ICJ:n mukaan Serbia ei ole valtiona syyllinen. Syyllisiä ovat Bosnian serbialaiset sotilaat!

Ehkä on parempi ettei yritä ymmärtää tuota päätöstä. Silloin ei tarvitse miettiä miksi 100000 muun ihmisen tappamista (heistä kolme neljäsosaa muslimeja ja kroaatteja) tulisi kutsua.

Koska vain sotilaat ovat syyllisiä kansanmurhaan, voi Radovan Karadzic - tuo Bosnian Serbitasavallan liehuvatukkainen valtiomies ja rauhanenkeli - kantaa kuulun poliittisen vastuun ja vaeltaa vapautunein mielin.

Ilta-Sanomat ei saanut enää tänään mahtumaan Susanna Kurosta etusivulleen. Iltalehti sen sijaan myy yhä hänen kasvoilla.

Muutenkin lehtien suhtauminen tähän episodiin on ollut - ainakin viime aikoina - kovin erilaista. Ilta-Sanomat on ottanut Susannaan tuomitsevan linjan. Välillä lehden linja muistuttaa jonkimoista noitavainoa, ja onkin vaikea kuvitella miehen joutuvan samanlaiseen ryöpytykseen kuin pääministerin morsian. Tanja K on vaihtunut Susanna K:hon.

Päivän uutispommi sen sijaan tulee toisaalta. Tämän päivän Iltsikassa puolustusministeri Seppo Kääriäinen lopettaa arvailut suuntauneisuudestaan: - Minulla ei ole erityistä suhdetta eläimiin tai lehmiin.

Minulla on paljon säälin kohteita. Nyt tunnen sitä Petteri Ahomaa-parkaa kohtaan. Hänellä täytyy olla vaikeaa. Se, että hän juo alkoholia liikaa, ei ole hänen ensisijainen ongelmansa. Vain oire. Hänen ongelmansa on huono itsetunto. Me kokeneet katsojat näemme sen heti. Kokemattomillekin seuraajille huono itsetunto paljastui viimeistään reppanamaisessa kavereiden ostotapahtumassa Miss Suomi- kisoissa.

Petteri-parkahan paljasti etukäteen kavereilleen - tai siis sellaisille, joiden kaveriksi hän haluaa - kuka voittaa missikisan. Kaverit löivät sitten vetoa ja voittivat.

Vaikka säälin siis Petteri-paran huonoa itsetuntoa (eihän hyvällä itsetunnolla varustetun tarvitse kavereita ostaa), säälin ennen kaikkea hänen pyrkykaverivalintaansa. Miksi pyrkiä semmoisten ihmisten kaveriksi, jotka varmalla vihjeellä pystyvät voittamaan peliyhtiöiltä vaivaiset 1500 euroa!

Valitse nyt hyvä mies ystäväsi paremmin.

Melkein käy Matti Vanhasta sääliksi. Hänen on täytynyt moneen otteeseen katua iloista seikkailuaan Internetin treffipalstoilla.

Susan Kuronen on puolestaan osoittautunut poikkeuksellisen älykkääksi rakastajattareksi ja rahastajattareksi. Viisaaksi häntä en silti uskalla sanoa.

Hänen on täytynyt muiden salarakkaiden tapaan suunnitella koko juttu. Ei kai hän muuten olisi säästänyt saamiaan tekstiviestejä. Tai mistäpä minä tiedän. Pitää olla varovainen tekstiviestiensä suhteen.

Kurosen pian julkaistavasta kirjasta, josta olemme jo kannen nähneetkin, tulee varmasti kevään suosituin poliittinen muistelma. Hänen kerrotaan tienaavan parisenkymmentä prosenttia kirjan tuotosta. Nopealla laskutoimituksella - arvelen kirjaa myytävän 25 eurolla - hän saa kirjasta, jota ei siis edes kirjoita, yli 100000 euroa. Se on hyvä hinta moraalista.

Mattia voin lohduttaa tilanteeseen sopimattomalla aforismillani: Rakkaus on ikuista, vaikka se kestäisi lyhyemmänkin ajan.

Kokoomus julkaisi Eduskuntavaaliohjelmansa Vastuullinen markkinatalous-kirjasena. Nimenähän tuo sisältää jonkinlaisen ajatuksellisen antagonismin: eihän markkinatalous voi olla vastuullinen. Yrityksillä ei ole muuta vastuuta kuin se, että yritys tuottaa voittoa omistajilleen. Eikä voikaan olla. Jos on, ne ovat vaikeuksissa.

No, lukaisin kuitenkin tuon kirjasen, joka oli vetävästi kirjoitettu. Sen ydin löytyy Jyrki Kataisen allekirjoittamasta esipuheesta. Esipuhe kannattaakin lukea huolella, ettei voi väittää olleensa tietämätön, mitä mahdollinen uusi pääministeri aikoo tehdä valtaan päästyään.

Pääministeriys onkin muuten ainoa tapa, jolla Katainen ja Kokoomus hallitukseen pääsevät.

Jo esipuheessaan Kokoomus huolehtii ympäristön kestävyydestä markkinatalouden paineessa. Siitä huolehditaan myös muualla kirjasessa. Sitten Ylva Yksinhuoltaja - kirjassa on monta Hassukuristen perheiden perillistä - suree sitä etteivät hänen lapsensa päässeet Lappiin hiihtämään, kun sähkölasku on niin suuri. Seuraavalla sivulla kirja vaatiikin energian hintaa alas! Se siitä ympäristöstä.

Viime viikolla Suomessa tehtiin tämän vuoden hetkellisen energiankulutuksen ennätys. Se on käytännössä samaa luokkaa kuin viime vuoden suurin energiankulutus. Kun noista luvuista poistaa lämpöenergian kulutuksen - ja muistaa kuinka kovissa pakkasissa viime vuonna elettiin, energian kulutus on noussut selvästi tänä vuonna.

Eilen julkaistiin Pariisissa kauhukuvia siitä että, Pohjois-Euroopassa voi lämpötila sadassa vuodessa nousta jopa 9 C-asteella ihmisen toiminnan, huolettoman energian käytön seurauksena.

Kokoomuksen samanaikaisessa huolessa energian korkeasta hinnasta ja ympäristön tilasta on hienoinen ristiriita.

Viittaan eiliseen ja myönnän, että voihan olla että Rajamäki ei kuitenkaan ole tarkoittanut mitä on sanonut. Ainakin Eduskunnassa hän vastasi pari viikkoa sitten kansanedustaja Inkeri Kerolan kysymykseen näin: Laittoman aktivismin estämiseen puututaan jatkossa aikaisempaa tehokkaammin.

Mutta vaikka tämä on kirjallinen vastaus ja löytyy Sisäasiainministeriön sivuilta, en usko hänen kuitenkaan halunneen sanoa nyt aivan noin.

Tai toisaalta Rajamäkihän on sisäministeri. Hän voi käskeä poliisejaan niin kuin haluaa.

Jyrki Katainen on taitavasti ottanut Kari Rajamäen vähän hölmöt lausunnot vaaliaseekseen. Tämän aamun radiohaastattelussa Katainen näytteli pöyristynyttä ja vaati ääni väristen Rajamäkeä pyytämään anteeksi kepulaisilta ja kokoomuslaisilta lausuntoa, jossa Rajamäki oli Kataisen mukaan loukannut Kepun ja Kokoomuksen äänestäjiä.

Katainen väittää hienosti Rajamäen sanoneen että Kepun ja Kokoomuksen äänestäjät ovat turvallisuusuhkia. Mutta eihän Rajamäki niin sanonut. Hän totesi, että oikeiston koventuneet, uusliberalistiset arvot valtaan päästessään luovat turvallisuusuhkia. Ja tätähän ei Katainen kiistä. Ja vaikeapa tuota on kiistämään mennäkään.

Ja vaikea on myöskään yhtäkkiä mennä sanomaan, missä olisi eriarvoisuuteen perustuva, turvallinen yhteiskunta. Uusliberalistista yhteiskuntaa kun hallitaan legitiimeillä ja vähemmän legitiimeillä väkivaltakoneistoilla. Tämän tietää Rajamäki ja tämän tietää tietenkin myös Katainen.

Kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa on enemmän köyhyyttä, väkivaltaa ja huumeongelmia. Siinä on vähemmän tasa-arvoa, koulutusta ja vapaa-aikaa, tuhotumpi ympäristö ja olematon taloudellinen turvallisuus.

Jyrki Kataisen ihannemaa Yhdysvallat ei juuri voi ylpeillä turvallisuudellaan.

Ihmeellinen aamu. Lehtien hakeminen postilaatikolta sujui kuin sadussa. Maahan oli satanut pari senttiä hentoa pakkaslunta, pihan puut seisoivat ylväinä ja liikkumattomina kohti tummaa taivasta. Himmeä pihavalo valaisi pihan kuusta alhaalta ja kuusi oli paksussa lumikuorrutuksessa ja muistutti alhaalta leveää, muhevaa maalaisemäntää. Männyt seisoivat kuin vesiväripensselit, hoikkina ja suorina. Lehtipuiden valkoiset kädet piirsivät taivasta vasten seittejään.

Kaikkialla oli hiljaista, lumi peitti askelten äänet ja pakkanen piti huolta ettei taivaalla ollut pilviä estämässä tähtiä kimmeltämästä.

Voi kuinka mukavaa, ettei tarvitse asua keskustassa.

Tämän päivän Hesarissa eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila, Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja Keskusta varapuheenjohtaja Mari Kiviniemi muiden muassa lohduttavat lukijaa että demarit vain pelottelevat äänestäjiä porvarihallituksen syntymisellä (sic).

Vaikka en ole kovinkaan arka, helpottaa minuakin tieto siitä ettei tarvitse pelätä porvarihallitusta.

Sitä vaan joutuu ihmettelemään, mitä nämä porvarit siinä pelkäävät.

Ehkä heillä on jotakin parempaa tietoa.

Yritin eilen aamulla ja illalla tiirailla McNaughtin mukaan nimettyä komeettaa, mutta huonoin tuloksin. Pilviverho peitti juuri sen osan taivasta, jonka takana komeetta kulkee. McNaught on kirkkain komeetta 30 vuoteen, joten hieman harmitti. Nyt aurinko sitten paistaa, kun ei tarvitsisi. Täydeltä terältään.

Työtoverini lensi tänään Roomaan. Hän maksoi lentolipuistaan Finnairin koneella 267 euroa. Edestakaisin. Itse jouduin lentämään - vältän lentokoneita aina kun voin - noin kuukausi sitten Kuopiosta Helsinkiin. Yhdensuuntainen lento, aamukuuden koneella, maksoi Finskillä 268 euroa! Junalla, joka sekin on aivan älyttömästi hinnoiteltu, matka olisi maksanut noin 55 e.

Junalla matkustaminen on kallista, kun sitä vertaa yksityisautoiluun. Helsingistä on Kuopioon kai 350 kilometriä. Bensalitra maksaa 1,4 e litralta. Jos auto kuluttaa 8 litraa sadalle kilometrille, matkan hinnaksi tulee 39,20 e! Eihän siinä ole mitään järkeä. Miksi yksityisautoilua tuetaan tällä tavalla. Miksi autotehtaita tuetaan tällä tavalla.

Junalippujen hinnat alas!

George W. Bush tuntuu lisäävän amerikkalaisia sotilaita Irakiin. Uutinen - vaikkakin odotettu - on karmea. Kun sotilaallisella voimalla tehtävä politiikka on osoittautunut virheelliseksi, sitä koitetaan korjata lisäämällä sotilallista voimaa.

Vietnamissahan tehtiin samalla tavalla. Sotilaita ja sotilasoperaatioita lisättiin, uutta sotilastekniikkaa käytettiin. Lopulta viidakkoa, kyliä ja ihmisiä poltettiin napalmilla, mutta amerikkalaisten tappio oli vääjäämätön. Kansaa eivät vieraat sotilaat voi hallita loputtomasti, vaan vieraat sotilaat häviävät, aina.

Kuinka paljon amerikkalaisten öljystään maksama hinta nousisi, jos hintaan lisätään Irakin sodan kustannukset.

Autoradion uutiset osasi kertoa että tähtitieteilijät ovat löytäneet kolmen massiivisen mustan aukon ryhmittymän Neitsyen tähdistön suunnasta. Jonkin matkaa pitää Neitsyen tähdistön ohi pitää kuitenkin katsoa, sillä uuteen löytöön on noin 10 miljardia valovuotta. Neitsyen tähdistön tähtiä näkyy kai (jo) parinsadan valovuoden päässä.

Kuun etäisyys maasta on keskimäärin noin 380 000 kilometriä. Ja siellähän me sentään olemme jo käyneet.

Siinä sitten autoa ajellessa ja kokoukseen kiirehtiessä voi miettiä kaiken absurdiutta.

Ja onko tämä totta ollenkaan.

Aamuiseen päänsärkyyn ei voi olla kuin yksi selitys, alkava migreeni. Ensin koitan hoitaa sen buranalla, vaikka melkein tiedän joutuvani ottamaan vielä triptaaninikin. Sitä vain yrittää välttää, koska triptaanin sivuvaikutukset ovat kuitenkin mainittavat.

Jos ei tarvitsisi lähteä töihin, saisi vain olla paikallaan ilman paineita.

Asiakkaita on kuitenkin päivä täynnä, eivätkä työtoveritkaan ehdi paikata koko päivän poissaoloa.

Eihän tämä Jäättenmäen katkeruus jäänytkään vain hänen henkilökohtaiseksi flatuksekseen. Kepuhan on puoluesihteeri Korhosen johdolla aloittanut asiassa vakiotouhuamisensa.

Korhonen on kaivanut esiin Heinäluoman tuon katastrofin aikaisen kolumnin. Ja sen perusteella hän väittää että Jäätteenmäen kaatoi demareiden salajuoni. Tosiasiassa Heinäluoma miettii keinoja, jolla Jäätteenmäen epärehelliseen politiikkaan pohjautunut hallituskriisi saataisiin ratkaistua: hallitus hajoaa, Kepu etsii uuden pääministerin, Lipponen palaa pääministeriksi. Mitä muuta hän olisi voinut tehdä. Panna päänsä pensaaseen?

Korhonen kyllä ymmärtää, ettei Jäätteenmäen touhua voi panna muiden piikkiin. Sitä vain ei voi sanoa ääneen. Rehellisyys ei vain ei kuulu Kepun tapoihin.

Vastuun kantaminen omista tekemisistään voi tosiaankin olla näin vaikeaa.

Tämä päivä alkoi juuri kuin tämmöiset päivät ovat aina alkaneet. Reilun viikon loma saa töihin palaamisen tuntumaan karhealta. Se pyytää laskemaan tuolin selkänojan taakse ja sulkemaan silmät. Yliminä pitää kuitenkin selän ja nojan pystyssä.

Vieraat viipyivät tämän vuoden ensimmäiseen aamuun asti, vaikka kuohuviini ei olekaan shampanjaa eikä porsas poroa.

Kauniit puheet saivat mielen kevyeksi. Ja pään raskaaksi nyt.

Puhuimme ystävyydestä, vakuuttelimme sitä toinen toisillemme, kuvankäsittelyohjelmista, lapsista, kesästä ja arkkitehtuurista.

Saddam Husseinista puhuimme myös, eikä kukaan meistä ymmärtänyt hänen tappamistaan. Tai ei ainakaan osannut hyväksyä sitä. Yritimme ajatella sitä koston oikeutuksena, mutta ei auttanut. Olimme realisteja, mutta ei auttanut sekään. Ymmärsimme sikäläistä kulttuuria, mutta eme ymmärtäneet yhteyttä. Emme uskoneet maailman nyt parantuneen yhtään, vaikka hirviö tapettiin.

Sitten säälimme Anneli Jäätteenmäkeä. Mitäpä muuta voisikaan tehdä. Hän näytti päässeen jo itsensä kanssa sinuiksi, mutta se olikin vain harhaa. Hänen katkeruutensa estää sittenkin häntä näkemästä itseään oman kohtalonsa luojana.