tiistai 17. huhtikuuta 2007

Ilkka Kanerva sopii nimenomaan ulkoministeriksi.

Hän on niin tottunut kulkemaan vieraissa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensinnäkin sinun 16. päivän ulkopoliittiseen arviointiisi: minkä takia Kokoomus haluaisikaan vähentää presidentin valtaoikeuksia? Ollaanhan seuraavaksi kaavailemassa Niinistöä presidentin virkaan, mikä onkin varsin vahva tulokas, mikäli porvarillinen suuntaus jatkuu. Niinistö ei varmaan edes haluaisi paikalle, mikä olisi pelkästään seremoniallinen. Vai mitä?

Anonyymi kirjoitti...

Ja toiseksi, Ilkka Kanerva eedustaa meillä ranskalaistyyppistä poliitikkoa. Siellä, Ranskassa nääs, poliitikon paras valtti on seksuaalinen vetovoima. Meissähän on edelleen vallalla alkuperäinen, eläimellinen tieto, että joukon tai lauman johtajan pitää olla vahva ja hyvägeeninen suvunjatkaja. Ilkalla kai on näytöt tähän kadehdittavaan seksuaaliseen voimaan.

Hurma kirjoitti...

Ensinnäkin, yritin olla humoristinen. Enkä ollutkaan.

Ja toiseksi, Ike on seksuaalisesti aktiivinen. Mutta mikäs ihme se nyt toisaalta on, kun isäkin oli keinosiementäjä.

Anonyymi kirjoitti...

Älkää unohtako Paavoa, hänhän osaa myös lähennellä omaan hurmaavaan tapaansa lentomatkoillaan. Saksa ja USA ovat kohta polvillaan Suomen konkaripolitiikkojen edessä. Varokaa Angela ja Condoleezza !

Hurma kirjoitti...

Viittaan tämän päivän Hesariin. Siinähän kerrottiin kolmen ministerin rikoksista. Vapaavuori (kok) on rattijuoppo, pahoinpitelijä ja - oliko se nyt - varas vai ryöstäjä, Suvi Lindén (kok) sai huomautuksen Eduskunnan oikeusasiamieheltä meidän verorahojemme jakamisesta perheyritykselleen. Sirkka-Liisa Anttila (kepu) on saanut tuomion väärästä ilmiannosta ja Paavo Väyrynen (kepu) Eduskunnan päivärahojen valheellisesta nostamisesta.

Onneksi Jyrki Katainen (kok) kuitenkin jätettin käräjillä tuomitsematta asiakirjan väärentämisestä, muutenhan Hallituksen nuhteettomuus olisi jäänyt Mauri Pekkarisen harteille.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkäpä nyt vihdoinkin on alkamassa anteeksiannon ja rakkauden aika. Siinä tulvassa kutistuu Vapaavuoren, Anttilan ja Lindenin erehdykset pikku pisaroiksi.