Harmaitten pilvien laiskan raahustamisen katkaisee vain pilvien väliin joskus tunkeutuva hailean oranssi kapea viipale. Eikä sekään lohduta, vaan muistuttaa menneistä ilon ajoista.

On oikea päivä muistaa jo menneitä.

Tästä voikin tulla pitkä tarina.

Vladimir Krutskov kuoli viime sunnuntaina Moskovassa. Hän oli kuollessaan historian marginaalissa, vaikka eläessään hän kuului maailman mahtaviin.

Jotkut saattavat muistaa hänet suurista neuvostomallisista silmälaseistaan, mutta vielä joku muistaa hänen olleen KGB:n viimeinen johtaja ja kenraali.

Krutskov teki pitkän uran neuvostohierarkiassa ja oli Juri Andropovin liittolainen, ja lopulta muutamien mutkien jälkeen Andropovin seuraaja tiedustelupalvelun johtajana 1988.

Kovin kauan Krutskov ei ehtinyt KGB:tä kuitenkaan johtaa, sillä hänet vangittiin kolme vuotta myöhemmin osallisena Gennadi Janajevin johtamassa juopuneiden vallankaappaushankkeessa.

Muitakin on mennyt. Kun neuvostovalta alkoi vetää viimeisiään Gorbatsovin noustua valtaan - ei kuitenkaan hänen vuokseen, vaan hänestä riippumatta - jäi syrjään iso joukko isoja ihmisiä.

Panen tähän muutaman malliksi: Tihonov, Baibakov, Ponomarjov, Kapitonov ja Kuznetsov.

Pienikokoinen Tihonov tuli Neuvostoliiton pääministeriksi Aleksei Kosyginin jälkeen 1980 ja toimi pääministerinä melkein viden vuoden ajan.
Hän oli päässyt Hrustsevin kauden talousuudistusten toteuttajaksi Ukrainaan ja hänestä tuli jo vuonna 1966 Keskuskomitean täysjäsen. Politbyroon täysjäseneksi hänet valittiin 1979.

Tihonov muistetaan hyvin siksi, että Breznevin terveys heikentyi. Siksi hänelle kertyi valtaa, joka ei ollut asemasidonnainen. Vaikka kyllähän politbyroon jäsenen valta Neuvostolitossa oli lähes rajaton.

Tihonov oli tyyppiesimerkki neuvostoajan johtajasta; epäluuloinen ja varovainen. Välttämättömät talousuudistukset pysähtyivät viimeistään hänen pöydälleen.

Tihonov edisti Suomen ja Neuvostoliiton kauppaa merkittävästi. Sen vuoksi hän oli yksi tunnetuimmista neuvostopoliitikoista Suomessa.

Gorbatsov syrjäytti Tihonovin ja valitsi tilalle Nikolai Ryzkovin. Ryzkovin poliittisen - silloin vielä - tulevaisuuden ehkä muistamme. Mutta sanonpahan, että hän sai melkein 14 miljoona ääntä presidentinvaalissa 1991. Boris Jeltsin sai 45 miljonaa.

Baibakoviin palaan myöhemmin. Ja tietysti Grigori Romanoviin, Neuvostoliiton Ahti Karjalaiseen.

YLE:n vaalikoneessa, Jyrki Katainen:
"Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille
maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän
olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtion-
osuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille
sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuk-
sesta, joka ylittää yleisen korotustason."

Eilen 19.11. Yleisradiossa, Jyrki Katainen:
"Valtio ei maksa kunnille palkankorotuksen sitä osaa
joka ylittää yleisen korotustason."

Potilasturvalaki on vasta Eduskunnan valiokuntien käsittelyssä. Se ei mitenkään ehtinyt estämään Alkon myyjien lakkoa.

Tämä on epäkohta.

Vaikka on liikkunut huhuja, ettei viina estäisikään tauteja, on juovuksissa ainakin paljon mukavampi sairastaa.

Mitä tämän tuusulaispojan särkyneessä mielessä oikein tapahtui.

Törmäsin jossain joensuulaisen hypnoterapeutti Juha Siiran artikkeliin. Hän kertoo kuinka paljon kuvittelua tarvitsemme, että kuvitelmastamme tulee totta meille itsellemme. Siira perustaa ajatuksensa jonkun saksalaisen neurologin - jonka nimeä en nyt muista - kommenttiin.

Jos ajattelemme jotakin "uutta" asiaa ensimmäisen kerran, aivoissamme aktivoituu noin 1500 neuronia. Jos ajattelemme tuota uutta asiaa aktiivisesti kolmen viikon ajan, aivoissamme aktivoituu yli 20000 neuronia koskien nimenomaan tuota uutta asiaa. Eikä asia ole enää meille uusi, vaan osa jokapäiväistä elämää.

Siira käyttää tätä mallia työssään positiivisten muutosten, esimerkiksi itseluottamuksen vahvistumisen saavuttamiseksi.

Sama logiikka tietysti toimii, jos ihminen ajautuu ajattelussaan kierteeseen, johon tämä Jokelan nuori joutui.

Ja nyt tulevat kysymykset.

McLarenin formula-autolla kilpaa ajanut espanjalainen Fernando Alonso on nyt ilman tallipaikkaa.

Mutta jos hankkii lohkolämmittimen ja pistokepaikan, pärjää kyllä kylmemmilläkin keleillä.

SanomaWSOY:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo sanoo tänään Helsingin Sanomissa että olisi "hyvä pohtia myös sitä tarvitaanko länsimaisessa demokratiassa ylipäänsä suurta vallanpitäjien kontrolloimaa mediaa."

Sopii nyt sitten kysyä, kuka on suuri vallanpitäjä, joka kontrolloi mediaa. Rauramo? Erkko? SanomaWSOY?

Viikko ilman nettiä on itseään ihmeellisempää. Suosittelen lämpimästi.

Kun ei pääse selailemaan nettiä, voi vaikkapa lukea painettua sanaa. Palaan sanoihin myöhemmin.

Mutta nyt ajankohtaisempaan asiaan. Tehyläiset eivät tyytyneet lakkoon, vaan irtisanoutuivat joukolla saadakseen Kokoomuksen heille lupaaman palkankorotuksen.

Kuten aiemmin todettiin, työtaistelu oli suunniteltu Pohjoisella Rautatienkadulla, Kokoomuksen puoluetoimistossa. Tarkoituksenahan on yksinkertaisesti romuttaa julkinen terveydenhoito.

Suunta on selvä ja suora on tie. Ja keinot kovat. Sairaanhoitopiirit arvioivat tänään, että mikäli irtisanoutumiset toteutuvat, ensimmäiset uhrit kuolevat siitä tuntien kuluttua.

Laki tuntee varmasti erilaisia nimityksiä tämmöiselle toiminnalle. Yksi on tietysti murhaaminen.

Kokoomuksen äänestäjät ovat toki yksityisen terveydenhuollon huomassa.