Azerbaidzan - Suomi 1-0

Suomen kakkosvalmentaja Jyrki Heliskoski kommmentoi juuri illan Urheiluruudussa:
- Jos jotain myönteistä tästä ottelusta pitää sanoa, niin pelaajat olivat pettyneitä pukuhuoneessa pelin jälkeen.

Kun katsoja ottelua katsoessaan masentui minuutti minuutilta, on mukavaa että valmentaja löytää ottelusta noinkin positiivisen puolen.

Mutta tuo on tosiaankin lohdullista verrattuna edelliseen valmentajaan, joka ihmetteli kuinka he hävisivät, vaikka koko joukkue seisoi maalivahdin takana!

Kyllähän nyt valmentajan pitäisi tietää, että jos koko joukkue seisoo maalivahdin takana, voitosta ainakin on turha haaveilla.

Väyrynen on panttaamassa valtakirjaansa, otsikoi Yle.

Paljonkohan Väyrynen siitä saa?

Vielä hetkeksi Eduskuntavaaleihin. Luin Vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja Kokoomuksen vaaliohjelmat. Kepun ohjelmaa en enää pystynyt.

Kokoomuksella oli hieno ohjelma. Se oli ilman muuta mainostoimiston tekemä, trendit haistava ja tyylikäs. Jos lukee ajattelematta, mitä siinä sanotaan, se kerta kaikkiaan houkuttelee äänestämään puoluetta. Kokoomuksesta sai asioita pohtineen, edistyksellinen ja luovan ja nuorekkaan kuvan.

Vasemmistoliiton ohjelma oli erittelevä ja vastauksia antava. Vasemmistoakin voi ohjelman perusteella äänestää. Mutta Vasemmistoliiton kampanja oli kehno ja selittelevä. Eikä kukaan halua äänestää vassareita niin kauan kuin siellä hortoilee vähemmistökommunisteja.

Sosialidemokraattien vaaliohjelma oli epäanalyyttinen. Sen luettuaan ymmärtää Tuomiojan parahduksen yhteiskunta-analyysin puutteesta. Jatkuvasti vallassa olevan puolueen on tietysti vaikea arvioida kunnolla yhteiskunnan tilaa, mutta se pitää kuitenkin tehdä. Nyt siihen näytäisi jäävän aikaa.

Mutta varsinaisesti demarit mokasivat miljardilupauksissaan. Se paljasti yhteiskunta-analyysin täydellisen puutteen. Kysymyksiin miten tähän on tultu, minne tästä pitäisi mennä ja miten, peitetttiin tähän hätäiseen lupaukseen.

Tänän juostaan V75-ravit Mikkelissä.

Sain juuri kuuman vihjeen ja jaan sen uskollisen lukijani kanssa.

Viimeisessä 75-kohteessa juoksee radalta 8 lähtevä kanadalaissyntyinen Mr Eero. Ruunaa ohjastaa Mika Forss. Ruuna palasi tauolta viime startissaan. Se on huippusukuinen hevonen ja tarvitsee onnistuakseen kuivan radan. Sellainen Mikkelissä taitaa tänään olla, ja hevosta on pelattu 75-pelissä vaivaiset 17 %.

Näin vähän pelattuna Mr Eeroa ei monta kertaa nähdä.

Vain pieni varoituksen sana. Rata saattaa talven jälkeen olla vielä pehmeä. Se olisi Mr Eerolle haitta.

Mutta silti, tuhti sijoitus Mr Eeroon on nyt paikallaan.

Jaahas. No...Tuota tuota... No, Kokoomus teki poikkeuksellisen härskin, mutta tavoitteensa kannalta erinomaisesti onnistuneen vaalikampanjan. Mainostoimistovalinnat taisivat sittenkin ratkaista.

Kokoomus sai äänestäjät uskomaan, että se jotenkin osallistuu varallisuuden tekemiseen, demarit vain sen jakamiseen.

Toinen hienosti läpi mennyt sumutus oli se, että veronkevennykset luovat aina kysyntää (kun markkinoille tulee lisää rahaa jne).
Se, että rahaahan ne ovat verorahatkin, eikä niitä suinkaan mihinkään säilötä, jätettiin kokonaan kertomatta.

Huolellisesti jäi näissä(kin) vaaleissa kertomatta myös se, että verovaroin palveluihin jaettu raha jää aina kotimaahan eikä mene esimerkiksi italialaisen urheiluauton valmistajalle.

Mikseivät demarit huolehtineet verokeskustelusta, siinä Kokoomus on kuitenkin aina ollut heikoilla.

Sediksen sivuilla http://sedis.blogspot.com/ näytti muuten olevan tieto, että Eduskuntaan valittujen keskimääräinen vuosiansio on 90500 euroa. Ja Uudeltamaalta valittujen 150000 euroa!

Köyhän tehtäväksi jääkin vain äänestäminen.

Monenlaisia vaalimainoksia on nähty. Härskeimmän lanseerasi eilen Hesarissa pastori Olli Valtonen. Valtonen sanoo mainoksessaan: Kahdeksan vuotta työtä hädän keskellä sosiaalialan järjestössä on vakuuttanut minut: Näin ei voi jatkua!
Lisäksi hän toteaa nuorten, vanhusten ja perheiden voivan nyt pahoin.

Ottamatta kantaa hätään ja pahoinvointiin, voi kuitenkin kysyä mitä Valtonen tämmöisellä mainoksella tekee Kokoomuksen listalla.

Miksei hänelle ole vielä kerrottu Kokoomuksen vaaliohjelmasta, jossa veroja vaaditaan alennettavaksi. Hän ei ole lukenut vaaliohjelmaa, koska uskon hänen kuitenkin ymmärtävän veroilla rahoitettavan vaikkapa erityisnuorisotyötä, vanhustenhoitoa ja lapsiperheitä. Ja mitä muuta siellä Valtosen vaatimuslistalla onkaan.

Tai sitten Valtonen on lukenut ja ymmärtänytkin lukemansa, ja hän vain on poikkeuksellisen törkeä valehtelija.

Mainoksessa häntä tukee myös mm. entinen pankinjohtaja Ahti Hirvonen.

En voi olla vielä palaamatta ministeri Leena Luhtasen seikkailuun. Erityisesti Luhtasen oma käyttäytyminen episodissa ihmetyttää yhä. Kun vaalituloksen julkistamiseen on vuorokausi, voin edelleen ennustaa tapahtuman tipauttavan Luhtasen Eduskunnasta.

Mitä Luhtanen siis teki väärin? Yksinkertaisesti, hän ei ymmärtänyt olla Iltalehden edessä nöyrä.

Hän teki tämän saman virheen kuin lukuisat muutkin julkisuuden henkilöt ennen häntä. Eikä ottanut oppia esimerkiksi Paavo Väyrysestä, joka 1980-luvun lopulla jäi kiinni perusteettomien päivärahojen kuittaamisesta. Väyrynen pyysi anteeksi ja jatkoi Eduskunnassa. Lasse Lehtinen, joka huijasi myös päivärahat, ei pyytänyt ja putosi.

Olisiko Luhtanen ollut opportunisti, jos hän olisi antanut Iltalehdelle pahoittelevan lausunnon ja pyyhkinyt sitten lehdellä vaikka minkä. Ehkä olisi. Kyynistä? Kyllä, ehdottomasti. Mutta taistelunhan olisi voinut käydä myöhemmin.

Toiseen kysymykseen, miksi Luhtanen toimii kuin puolustusasennossa oleva puhekyvytön siili, on vaikeampi löytää vastausta. Primitiivireaktiohan se on aluksi ollut, mutta kun hän on häpeäpaalussa virunut toista viikkoa, kyse on jo harkinnasta.

Juhani Luhtasen tutkintapyyntö Iltalehden kirjoittelusta ei ollut enää kuin epätoivoinen yritys siirtää jupakka yli vaalien.

Kun Iltalehti julkilausumassaan vasemmistovastaisuudessa on menettänyt lopullisenkin suhteellisuudentajunsa, on sääli että Luhtanen menetti sen myös.

Hän ei pääse historiaan suoraselkäisellä oikeuksiensa puolustamisella, vaikka sellaisiakin piirteitä tapahtumissa ilman muuta on.

Näiden vaalien tyhmyrikilpaan ilmoittautui siis myös oikeusministeri Luhtasen mies.

Ja journalismi puolestaan löysi Iltalehdessä taas tutun tasonsa. Pohjan.

Leena Luhtanen on virunut Iltalehden etusivun pin-up -tyttönä nyt kolme päivää. Sääliksi käy. Sekä ministeriä että lehteä.

Kun pääministeri hyöri ympäri maata sepalus auki, hän sai Iltalehdeltä viikon etusivut, mutta myös jakamattoman sympatian. Vaikka Vanhasen palli heilui, viralta panoa ei vaadittu. Nyt vaaditaan.

Mielenkiinnolla odotamme, milloin Lenita Airisto alkaa puolustaa Leena Luhtasta.

Läheinen ystäväni, joka kuuluu Kokoomuksen ns. sisäpiiriin, kertoo kuinka Kokoomuksen puoluetoimistossa hypittiin riemusta, kun SAK:n ensimmäinen vaalimainos tuli julkisuuteen.

Kokoomuksessa oltiin jo ahdistuneita itse tehdystä, varsin aneemisesta kampanjasta - siinähän varotaan sanomasta mitään varsinaisia tavoitteita ilmi. Kannatus riippui huolestuttavan alhaalla.

Kokoomushan ei tahdo joutua samanlaisen jyrän alle kuin edellisissä kunnallisvaaleissa, jossa se painosti palveluiden yksityistämiseen. Ja pelotti ajattelevat äänestäjät.

Kuten huomaatte, näistä asioista varotaan nyt puhumasta. Ainakaan oikeilla nimillä. Tavoitteet ovat toki säilyneet entisellään.

Suomen Yrittäjien johtaja Risto Suominen on näemmä ehtinyt tänään tuomitsemaan SAK:n uudenkin mainoksen: "Mainoksessa esiintyvän miehen yhteys ei minulle avaudu. Hänellä on puku päällä ja kravatti kaulassa. Ei hän ainakaan vastaa kuvaa keskimääräisestä SAK:n jäsenestä."

Lisäksi Suominen toteaa, ettei hän vaadi esitystä mainoskieltoon.

Ei vaadi esityskieltoon! Jestas sentään, että Suomen Yrittäjissä ollaan jalomielisiä.

Joskus on vaikea ymmärtää, kuinka Hesarikin lankeaa säännöllisesti sekundajournalismiin. Niin kuin esimerkiksi viime sunnuntain nelikentässään, jossa hahmoteltiin millaisia julkkiksia meillä on.

Nelikenttään oli mahdutettu muuttujat asiantuntijuuden ja hömpän välille sekä julkisuudessa vastoin tahtoaan oleviin ja sinne haluaviin. Ja sitten kenttään oli ripoteltu tunnettuja suomalaisia. Ja tokihan artikkelissa haastateltiin viisaita ihmisiä.

No huvittavaa mössöähän sitä tuolla tavalla saa aikaiseksi. Susanna Kuronen oli luonnollisesti sijoitettu julkisuushinkuisiin hömppiin ja Jaakko Hämeen-Anttila julkisuutta vieroksuviin asiantuntijoihin.

Vaikka artikkeli oli tietysti mitä suurinta puppua, voi vakavallakin mielellä kysyä mitä Kuronen tekee nelikentän tuossa reunassa. Jos Hesari pitää Kurosta vain julkisuushakuisena tyhjäntoimittajana, miksi ihmessä heidän tähtitoimittajansa Unto Hämäläinenkin kirjoituksillaan pitää häntä pinnalla.

Eikä rakastuminen välttämättä ihan hömppää ole. Sillä kun vaikutusta myös ihmislajin säilymiseen.

Mutta mitä ihmettä Jaakko Hämeen-Anttila tekee julkisuudessa vastoin tahtoaan- nurkassa. Mehän luemme viikoittain Hämeen-Anttilan ja hänen vaimonsa haastatteluja aikakausilehdistä ja iltapäivälehdistä ja televisiosta.
Jaakko Hämeen-Anttila on tietenkin asiantuntija, mutta tokkopa sentään ihan kaikessa. Muistan lukeneeni hänen (ja heidän) kommenttejaan avioliitostaan, parisuhteista yleensä, esiaviollisesta seksistä, naisten pukeutumisesta, lastensa koulunkäynnistä (siinähän he tietysti ovat ainakin osallisia), Suomen ulkopolitiikasta ja - muistanko oikein - suutelemisesta ja ainakin vaikka mistä.

Nelikenttäänhän tuo mainio tiedemiehemme kuuluu, mutta mihin nurkkaan?

Arvelin että SAK pitää ykköspaikan eduskuntavaalien typeryksenä. Mutta ei. Helsingin Sanomat löi SAK:n ja kiilasi paalulle eilisellä pääkirjoituksellaan Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen.

Harvoin tämmöistä puppua saa lukea Hesaristakaan. Pääkirjoitus kaivaa esiin toisiinsa liittymättömia asioita - Heinäluoman kannatus, Kataisen ja Vanhasen luonteenpiirteet, Heinäluoman aikaisemman työn, SAK:n mainonnan, Suomen Yrittäjien ja SAK:n johtajan lehtilausunnot jne. Näistä pääkirjoitus yhdistelee synkkään eklektiiviseen tapaan seoksen, jonka voi lukea, muttei vakavana.

Kepun puoluesihteeri Jarmo Korhonen tosin voittaisi typeryyskilvan helposti. Hänhän on vaatinut presidentti Tarja Halosta ottamaan kantaa SAK:n mainoksiin.

Korhonen siis voittaisi, mutta hän ei päässyt raivoisasta yrityksestään huolimatta maaliin asti.

Sillä kyllähän Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin olisi ollut oikeampi paikka.

Vanha ystäväni Sedis huomautti blogissaan http://sedis.blogspot.com/ eilen Internetin ilmaisista elokuvista.

Syöksyin katsomaan sivulle http://www.jonhs.net/freemovies/movies.htm. Uppouduin kolmeksi tunniksi Chaplinin The Kidin ja Beatlesien Yellow Submarinen maailmoihin. Poika on totisesti mykkäfilmi ja mustavalkoinen, mutta Keltainen sukellusvene ei.

Molemmat ovat eittämättä klassikkoja, ja merkillistä taikaa niissä onkin. Chaplinin suuremmoiseen inhimillisyyteen ja lohdulliseen - jotenkin kaurimäkiseen - maailmankuvaan ei voi olla rakastumatta aina uudelleen.

Submarine on ajankuva ja vaatii, sanon tämän ylpeänä MacBookin äärellä, kunnollisen näytön.