Vielä hetkeksi Eduskuntavaaleihin. Luin Vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja Kokoomuksen vaaliohjelmat. Kepun ohjelmaa en enää pystynyt.

Kokoomuksella oli hieno ohjelma. Se oli ilman muuta mainostoimiston tekemä, trendit haistava ja tyylikäs. Jos lukee ajattelematta, mitä siinä sanotaan, se kerta kaikkiaan houkuttelee äänestämään puoluetta. Kokoomuksesta sai asioita pohtineen, edistyksellinen ja luovan ja nuorekkaan kuvan.

Vasemmistoliiton ohjelma oli erittelevä ja vastauksia antava. Vasemmistoakin voi ohjelman perusteella äänestää. Mutta Vasemmistoliiton kampanja oli kehno ja selittelevä. Eikä kukaan halua äänestää vassareita niin kauan kuin siellä hortoilee vähemmistökommunisteja.

Sosialidemokraattien vaaliohjelma oli epäanalyyttinen. Sen luettuaan ymmärtää Tuomiojan parahduksen yhteiskunta-analyysin puutteesta. Jatkuvasti vallassa olevan puolueen on tietysti vaikea arvioida kunnolla yhteiskunnan tilaa, mutta se pitää kuitenkin tehdä. Nyt siihen näytäisi jäävän aikaa.

Mutta varsinaisesti demarit mokasivat miljardilupauksissaan. Se paljasti yhteiskunta-analyysin täydellisen puutteen. Kysymyksiin miten tähän on tultu, minne tästä pitäisi mennä ja miten, peitetttiin tähän hätäiseen lupaukseen.