Lupasin tähän muutaman sanan Grigori Romanovista, Novgorodin suuresta pojasta. Hän oli keskeinen vallankäyttäjä Neuvostoliitossa. Hänenkin kohtalokseen tuli jäädä glastnostin ja perestroikan jalkoihin. Romanov hävisi NKP:n johdosta käytännössä heti, kun Mihail Gorbatsov valittin Konstantin Tsernenkon seuraajaksi alkuvuodesta 1985.

Novgorodissa 1923 syntyneen Romanovin ensimmäinen "suuri paikka" oli Leningradin korkeimman puoluevirkailijan tehtävä eli aluekomitean ensimmäisen sihteerin tehtävä 1970.

EU:ssahan puhutaan alueiden komiteasta, joka selvennykseksi mainittakoon.

Keskuskomitean jäsen Romanov oli jo vuonna 1966 ja vuodesta 1976 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Häneen alettiin lännessäkin kiinnittää huomiota, olihan hän poikkeuksellisen nuori kollegoihinsa verratuna.

Vielä 1980-luvun alussa Romanovia onniteltiin erinomaisesta työstä Leningradissa. Hän onnistui muun muassa teollisen tuotannon kehittämisessä tässä tärkeässä kaupungissa. Kaupungin sotatarviketeollisuudesta tuli Romanovin aikaan erityisen merkittävää.

Romanovia pidettiinkin vahvana ehdokkaana Neuvostoliton puolustusministeriksi Dmitri Ustinovin kuoltua 1984. Sitä hänestä ei tullut, ja koko hänen uraansa varjostanut alkoholismi ryöpsähti hallitsematomaksi.
Puolustusministerin virkaan valittiin muuten Sergei Sokolov. Hänen kuningastiensä katkesi pari vuotta myöhemmin vapauttamiseen tehtävistään Keskuskomitean kokouksessa 1987.

Gorbatsovin pääsihteeriyden alkuaikoina pantiin toimeen laaja kampanja, jossa arvioitiin Leningradin alueen korruptiota sekä hallinnon ongelmia.

Gorbatsov pani myös alkuun voimakkaan alkoholin vastaisen kampanjan. Koska Romanovin alkoholiongelma oli yleinen puheenaihe koko Neuvostoliitossa, hänen asemansa kävi kestämättömäksi.

Nämä kaksi kampanjaa johtivat lopulta Romanovin eronpyyntöön. Heinäkussa 1985 hänet siirrettiin aluksi eläkkeelle. Lopulliseksi iskuksi häneltä riistettiin kaikki luottamustehtävät.

Vain puolueen jäsenyys jäi.