Ihmeellinen aamu. Lehtien hakeminen postilaatikolta sujui kuin sadussa. Maahan oli satanut pari senttiä hentoa pakkaslunta, pihan puut seisoivat ylväinä ja liikkumattomina kohti tummaa taivasta. Himmeä pihavalo valaisi pihan kuusta alhaalta ja kuusi oli paksussa lumikuorrutuksessa ja muistutti alhaalta leveää, muhevaa maalaisemäntää. Männyt seisoivat kuin vesiväripensselit, hoikkina ja suorina. Lehtipuiden valkoiset kädet piirsivät taivasta vasten seittejään.

Kaikkialla oli hiljaista, lumi peitti askelten äänet ja pakkanen piti huolta ettei taivaalla ollut pilviä estämässä tähtiä kimmeltämästä.

Voi kuinka mukavaa, ettei tarvitse asua keskustassa.