Mitä tämän tuusulaispojan särkyneessä mielessä oikein tapahtui.
Törmäsin jossain joensuulaisen hypnoterapeutti Juha Siiran artikkeliin. Hän kertoo kuinka paljon kuvittelua tarvitsemme, että kuvitelmastamme tulee totta meille itsellemme. Siira perustaa ajatuksensa jonkun saksalaisen neurologin - jonka nimeä en nyt muista - kommenttiin.
Jos ajattelemme jotakin "uutta" asiaa ensimmäisen kerran, aivoissamme aktivoituu noin 1500 neuronia. Jos ajattelemme tuota uutta asiaa aktiivisesti kolmen viikon ajan, aivoissamme aktivoituu yli 20000 neuronia koskien nimenomaan tuota uutta asiaa. Eikä asia ole enää meille uusi, vaan osa jokapäiväistä elämää.
Siira käyttää tätä mallia työssään positiivisten muutosten, esimerkiksi itseluottamuksen vahvistumisen saavuttamiseksi.
Sama logiikka tietysti toimii, jos ihminen ajautuu ajattelussaan kierteeseen, johon tämä Jokelan nuori joutui.
Ja nyt tulevat kysymykset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kaikki, mitä voi sanoa Auvisesta on puhdasta spekulaatiota. Tokko paraskaan asiantuntija pystyy tulkitsemaan toisen ihmisen mielen sisältöä, hädintuskin edes omia aivoituksiaan. - Enemmän jää ihmettelemään sitä, kuinka paljon lohdutusta ja sympatiaa uhrien omaisille tarjotaan julkisuudessa, kirkko mukaanluettuna, mutta Auvisen omaiset näyttävät jäävän oman kauhunsa keskelle yksin. Kuitenkin heidän taakkansa tapahtuneesta lienee moninkertainen.
Kyllä ampujat omaiset ovat myös uhreja mitä suurimmassa määrin.
Mutta miettikääpä, miten tämän yhden nuoren miehen viha poikii nyt ympäristössään uutta vihaa. Kas, ovathan Auvisen vanhemmat joutuneet hakeutumaan uhkailujen takia poliisin suojelukseen. Onkohan anteeksianto mahdollinen ja jos on, niin kauankohan siihen tarvitaan aikaa. Sanookos nämä Hurman viisaat miehet siihen mitään.
Lähetä kommentti